Kaksplus.fi

7.12.2017

TULA TODDLER / ÄITI, JOKA EI TIENNYT MISTÄÄN MITÄÄN

Yhteistyö toteutettu yhdessä Vauvauva:n kanssa.







En osannut miettiä millainen meidän elämästä tulee esikoista odottaessa. En miettinyt minkälaisia arvoja haluan hänen omaavan tai syötänkö hänelle pelkästään luomuruokaa. Keskityin hankkimaan kaiken tarpeellisen materian häntä varten valmiiksi, minkä uskoin olevan hänen ensimmäisten elinkuukausien kannalta tärkeitä, vaikken mistään oikeastaan mitään tiennytkään. En tiennyt äitien keskuudessa vallitsevista trendeistä tai minkälaisia erilaisia kasvatusmetodeja on olemassa. Ehkä olin enempi kunhan hengissä selvitään tyyppistä äitiä – ainakin alkuun.

Tuijottelin synnytysosastolla vauvaa, jonka suu kupli lapsivedestä. Ihmettelin tuota pientä myttyrää, enkä oikein tiennyt mitä hänen kanssaan tekisin. En vielä ymmärtänyt olevani äiti. Äitiystävien ja äitivauva-ryhmän sekä neuvolan kautta sain tietoa elämäämme, josta aloin kasaamaan meidän näköistä kokonaisuutta palapelin tavoin. Lopulta palat loksahtelivat kohdilleen ja tiesin tekeväni kaikkeni tuon pienen myttyrän hyväksi, joka osasi jo paljon muutakin kuin tehdä suullaan lapsivedestä kuplia.

En tiennyt perhepedistä mitään. Ajauduimme siihen, koska lapsi ei nukkunut pitkiä pätkiä omassa niin somassa ja sisustukseemme sopivassa korisängyssä, vaan hän mieluummin jäi syönnin jälkeen kainalooni nukkumaan. Enkä lopulta itekään olisi jaksanut nousta montaa kertaa, jopa tuhatta kertaa yössä hakemaan vauvaa syömään ja palauttamaan häntä takaisin. Lopulta väsymys varmisti, ettei hän poistunut heti ensimmäisten elinkuukausiensa aikana viereltäni vaan nukahdin hänen kanssaan, enkä muistanut palauttaa häntä enää koskaan tuohon sänkyyn. Soma se oli, mutta hän ei sitä kaivannut.

Joku höpisi korvaani sormiruokailusta. Mietin tuolloin, että eikö ne vauvat syökään sosetta? Olin taas huuli pyöreänä informaatiotulvan ja simppelin sormiruokakeittiön-facebookryhmän vinkkien kanssa. Siitä alkoi meidän taipaleemme sormiruokailijana. Emme valinneet sormiruokailua meidän lapselle sen takia, että se olisi jotenkin trendikästä vaan koska se kehittää suun motoriikkaa ja oikeastaan on paljon helpompaa keskittyä omaan syömiseensä kun vauva osaa itse syödä, eikä tarvitse jokaisella suullisella äidin apua. Myös meidän poikamme saa aloittaa sormiruokailun, mutta emme hänenkään kohdalla kieltäydy soseista vaan teemme joka päivä niin kuin parhaalta tuntuu.

Olin myös nähnyt kun äidit tai isät kantavat lapsiaan liinoissa tai muistan, kun veljeni kantoi esikoistaan kantorepussa meidän vieraillessa eläintarhassa, mutta näistä tapahtumista ei jäänyt mieleeni mitään ahaa-fiilistä, jonka olisin osannut liittää meidän elämäämme heti ensi hetkistä alkaen. Tähänkin tarvitsin hieman ystävän apua ja suosituksia sekä sen, ettei esikoinen pystynyt nukkumaan tasaisella ensimmäisen 3 kuukauden aikana. Ystäväni oli hankkinut Tula Standardin vauvalle sekä erilaisia ihania kantoliinoja. Sain häneltä kokeilla Tulaa ja olin heti myyty! Tahdoin tämän myös meille ja niin loppui meidän itkun täyteiset vaunulenkit, kun pystyin pystyasennossa kuljettamaan vauvaani niin mukavasti, etteivät käteni eikä selkä kärsineet tästä ollenkaan. Parasta kantamisessa on oikeasti se, että saat kädet vapaaksi. Luit aivan oikein, KÄDET VAPAAKSI! Tätä kaipaa erittäin paljon silloin kun vauva on pieni ja viihtyy vain sylissä.

Kantaminen on jatkunut jo yli kahden vuoden ajan, eikä loppua näy sillä saimme yhteistyön merkeissä Vauvauva:lta Tula Toddler-katonrepun Turkin matkallemme, josta voit lukea täältä. Vauvauvalta löytyy jokaista Tulan kantoreppua: Tula standard, Tula Toddler sekä Tula Free-to-grow. Löydät heidän Tulan kantoreput täältä, mutta myös muita malleja löytyy heiltä. Olen itse nyt kantanut vauvasta taaperoon Tulalla ja mielestäni kantoreppu on erittäin toimiva; helppo käyttää eikä rasita selkää. Kuositkin ovat niin ihania, että visualisti ei voi olla rakastumatta niihin. <3

Löytäkää jokainen oma tienne ja kasatkaa oma tyylinne kasvattaa lapsia pala kerrallaan. Unohtakaa, jos teitä moititaan ja uskokaa itseenne. Niin minäkin olen tehnyt, vaikka olen saanut kuulla tekeväni jotain "väärin" lasteni kanssa. Vinkkejä kannattaa kuunnella, mutta lopulta sen päätöksen tekee äiti. Nukuttakaa vieressä tai viekää lapsi toiseen huoneeseen, kunhan kaikki saavat nukkua. Syökää kaupan valmisruokia tai tehkää luomua kotona, jos se on teidän mielestä paras ja mukavin vaihtoehto. Kanna lastasi tai työnnä häntä rattaissa, jos lapsi saa niin nukuttua. Tehkää kaikki niin, että teidän perheellä ja varsinkin lapsella on hyvä olla – millään muulla ei ole väliä.

Vauvauva




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita. :>