KUUDEN VIIKON IKÄINEN VAUVA




Viisi viikkoa oli vauva meillä äänessä ja jakoi meidän tarinaamme (joo, ihan kuin joku uskoisi vauvan oikeasti mitään osaavan kertoa). Nyt on äidin vuoro avata suunsa ja kertoa mitä meidän arkeemme kuuluu vauvan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eilen hän oli siis tasan kuusi viikkoa vanha, mutta äidin aikataulut taas pettivät ja tämä kirjoittaminen jäi tälle päivälle.

Eli kuusi viikkoa isyyslomaa vierähti kuin pikajuna olisi viuhahtanut ohi raiteet kolisten. 5,5 viikon iässä hän oli kerännyt painoa 1700g, joten en enää ihmettele miksi itselläni on jatkuva nälkä. Pituuttakin oli tullut mukavat 3cm, enkä tätäkään ihmetellyt, kun vaatteita on jäänyt jo jonkun verran pieneksi. Kun lapsi kasvaa näin loistavasti täysimetyksellä ajatellaan, ettei minkäänlaisia ongelmia ole. Tätä mieltä oli myös meidän neuvolalääkäri.

Kävimme siis keskiviikkona neuvolalääkärissä ja kaikki oli siellä ihan hyvin, mutta meidän ongelmaan emme saaneet taaskaan minkäänlaista reaktiota. Esikoisella oli samanlaisia refluksin kaltaisia oireita, mutta pojallamme oireet tuntuvat minusta pahemmilta. Eräänäkin iltana kaappasin lapsen nopeasti pystyyn, kun hän alkoi taas kakomaan ja haukkomaan henkeä; syömisestä oli aikaa kaksi tuntia, joten näin ei normaalissa tilanteessa pitäisi käydä. Kunnallisella puolella tähän ei varmaan ole ratkaisua, mutta olen kuullut myös huonoja kokemuksia yksityisistä lääkäreistä. Nyt vain pitäisi tietää kuka meidän alueen lääkäreistä uskoo refluksin olemassaoloon ja osaa auttaa pientä. Vauva viihtyy päivisin paljon sylissä ja mieluiten aina pystyasennossa sekä röyhtäykset ovat erittäin tiukassa ja tuottavat nekin ajoittain kipua. Oireita on paljon, jotka osuvat ja uppoavat refluksiin. Viimeksi kärsimme ja yritimme parhaamme esikoisen kohdalla, kunnes oireet helpottivat. Siinä taisi mennä ainakin puoli vuotta. Nyt itseäni pelottaa, että milloin siihen maidonnousuun oikeasti tukehtuu.

On erittäin kummallista, että pitää etsiä lääkäri, joka uskoo refluksin olemassaoloon. Ei ensimmäisenä tulisi mieleen, että lääkäreidenkin joukossa on kiisteltyjä sairauksia ja heidän mielipiteensä jakautuvat tässä kahtia. Onkohan heillä paljon muitakin hoitoja, lääkkeitä tai sairauksia, jotka jakavat lääkärit jyrkästi kahtia. Minusta olisi ihanaa vain löytää henkilö, joka osaisi kertoa kuinka saamme lapsellemme paremman olon; vaikka paino nousee hienosti, niin se ei aina tarkoita, että kaikki olisi vauvalla ihanasti – valitettavasti.


Tunnisteet: