Täytin jo kolme viikkoa – siis oikeasti kolme viikkoa! Aika menee niin nopeasti ja minä kasvan vain päivä päivältä isommaksi. Arkemme ei ole muuttunut paljoakaan tänä aikana, sillä isi on vieläkin kanssamme kotona ja on seuraavatkin kolme viikkoa; ollaan me vaan onnekkaita tämän takia.
Aloitimme maitohappobakteeria sisältävät D-vitamiinit eikä nämä ole ainakaan oloani pahentaneet. Olen kärsinyt viimeisen viikon ajan mahanpuruista ja olen tämän takia ollut itkuinen. Äiti jumppaa jalkojani, hieroo masua, pomputtaa ja keinuttaa sekä makoilen paljon masullani äidin päällä – näin oloni on edes hieman parempi. Äitiä tämä tuntuu harmittavan paljon, vaikka tämä vaiva taitaa olla aika monilla vastasyntyneillä. Illalla tykkään tankkailla useasti maitoa ja yön saapuessa nukun ensin pari kahden tunnin pätkää, jonka jälkeen unimaisemat ovat vieneet minut jopa kolmen ja puolen tunnin unille – äiti on kuulemma tästä kovinkin ylpeä. Joskus saatan myös hieman valvoakin, kun en vieläkään aivan ymmärrä milloin se yö oikein on?
Nukun öisin unipesässä äitini vieressä ja siskoni pötköttelee toisella puolella sänkyä äidin lähellä. Missä isi? No tiedättehän, että monet isit löytyvät sohvalta erinäisistä syistä. Meillä suurin syy on tilanpuute. Tämä sopii meidän perheelle kuulemma tosi hyvin, koska näin kaikki nukkuvat hyvin. Itse pidän kovasti siitä, että välillä jään äidin kainaloon nukkumaan ja silloin unikin maistuu erittäin hyvin. Äidin hengitys muistuttelee minuakin hengittelemään ja näin minulla on erittäin turvallista nukkua hänen kanssaan.
Voit lukea meidän aikaisemmat kuulumiset
täältä sekä
täältä!
Tunnisteet: Vauva
