RASKAUSVIIKKO 38

En tiedä olenko tehnyt blogilleni hallaa näillä raskausviikko-aiheisilla postauksillani vai olenko avannut tietä inhimillisempään ja avoimempaan suuntaan? Olen tuonut näillä teksteillä postauksieni sekaan paljon arkea ja tuskaisia olotiloja. Toivon etten ole karkottanut teitä ja pyyhkinyt ylitsenne negatiivisuuden vyöryttämien aaltojen lailla. Itselleni nämä ovat olleet puhdistavia ja eteenpäin vieviä tekstejä. Olen saanut voimaa jatkaa ja purkaa surut ja murheet tänne blogiin. Raskaana on ihanaa olla, koska näin saan kasvattaa lapseni melkein tyhjästä eläväksi ihmiseksi, mutta raskaus tuo myös haasteita matkan varrella. Olen kiitollinen, että saan olla raskaana, mutta välillä koen suurta tuskastumista tästä tilasta.

Nyt päätin kuitenkin vaihtaa suuntaa ja etsiä viikon positiivisuudet tähän alle:

• Potkut kylkiluuhun ovat muistutus sinusta. Mietinkin ottaisinko tuohon kohtaan tatuoinnin, jonkin ihanan tekstin kuvaamaan sinun matkaasi minun sisälläni. 
• Kun isovanhemmat hoitivat taaperoa päivän ja minä sain keskittyä kodin järjestämiseen, herkutteluun ja elokuvan katsomiseen.
• Edellinen kohta aiheutti niin suuren ilon ja helpotuksen, etten voi kuin ihailla esimerkiksi juuri siistittyä hoitopöytää, mikä ei huku kaiken tavaran alle. 
• Miehen 8h työpäivät; nämä ovat arkiherkkua niiden 12h sijaan.
• Kun taapero oli erossa äidistä, on jälleen näkeminen ihanaa; pusuja ja haleja pitkin iltaa.
• Leikkitreffit, jolloin äiti sekä lapsi sai seuraa.
• Yöt, jolloin vain heräillään, mutta ei jäädä valvomaan.
• Päiväunet taaperon kanssa päät vierekkäin tyynyyn painuen; tämä on ollut enemmän tämän viikon sääntö kuin poikkeus.
• Tunne siitä, kun huomaan tämänkin viikon olevan lopuillaan ja taas ollaan lähempänä vauvan näkemistä.
• Läheiset, jotka jaksavat kuunnella, olla paikalla, tukea ja yllättää positiivisesti.
• Se, kun saan vain olla ja hengittää.