RASKAUSVIIKKO 36


Välillä tuntuu kuin maailmanloppu olisi tulossa — henkinen sekä fyysinen puoli ajaa pääkopan aika ajoin tiukille. Toisen raskauden rankkuus yllätti totisesti, mutta suurin syy jaksamattomuuteen on varmasti se, ettei lepohetkiä päiviin montaa mahdu toisin kuin esikoista odottaessa. Ei jaksaisi enää olla taaperon kanssa jaksamattoman kropan vankina, mutta toisaalta taaperolle meidän leikkimökin rakennusprojekti on ollut varmasti pelastus — mummi on jaksanut leikkiä kaikenlaisia kivoja leikkejä ja hänen kyläilyään on jaksettu odottaa aamusta asti. 

Ilta on päivän kohokohta kun saan kaataa itseni sängyn uumeniin, ottaa lempikirjan esiin, lukea toisten uusia blogipostauksia tai kirjoitella niitä omia, kuten nyt. Yöt ovat menneet toistaiseksi paremmin kuin esikoisen odotuksen aikana, koska tässä kohtaa viimeksi muistan heräilleeni ja valvoneeni aivan hulluna, mutta tuolloin univajeita pystyi korjaamaan pitkin päivää. Ehkä myös touhuilu taaperon kanssa on tuonut niihin öihin sitä kaivattua väsymystä, jotta uni kestäisi koko yön. En väitä nukkuvani yhtä pötköä, vaan heräilen kyllä paljon, mutta uni on tullut toistaiseksi aina uudelleen ja jatkunut taaperon unien loppumiseen saakka.

Viime yönä heräsin tuttuun tapaan, jolloin yleensä käyn vessassa ja juomassa, jotta seuraavalla kerralla herätys ei tulisi edellä mainittujen tarpeiden takia heti uudelleen, mutta nyt huomasin mahani ja lonkkien tuntumassa kipua. Kipu alkoi yltyä ja muuttui aaltomaiseksi — aallon harjat tulivat tasaiseen tahtiin ja saivat naamalleni aikaan irvistyksiä ja taisin puuskuttaa niiden läpi. Tunne vaihtui myös hieman selän puolelle, mutta säännöllisyydestä ja aallon harjoista huolimatta en ollut 100 prosenttisen varma, että nuo olisivat olleet supistuksia. 

Jotenkin sitä ajattelee, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen tietää milloin seuraava synnytys alkaa; oireita ja tuntemuksia lukien. Nyt kuitenkin jäin hämilleni koska kipu oli eri paikassa kun esikoisen aikana. Toisaalta jos nämä kivuliaat supistukset olivat vielä valmistavia, voisiko tunne tällöin olla aivan toisenlainen? Nyt jännitän seuraavaa yötä ja toivon, ettei aikamme ole vielä tullut. Odotan kuitenkin ensi viikkoa innolla, koska silloin on synnytystapa-arvioni aika ja ehkä myös tämä tilanne hieman selkenee sen myötä.

Nyt raskausviikko 37+5

Tunnisteet: