Kävimme eilen ottamassa vauvasta newborn-kuvat. Esikoisesta nämä jäivät kokonaan ottamatta, mutta onneksi heräsin puolen vuoden kieppeillä ja sama kuvaaja ikuisti lopulta esikoisenkin vauva-ajan. Kävimme myös ikuistamassa raskauteni Helia Photographylla, joten nyt on kaikki ihanat vaiheet hänen taltioimana. Malttamattomana odotan minkälaisia kuvia Helianna sai meidän pienestä.
Kuvaukset aiheuttavat varmasti monelle äidille stressiä ja voin sanoa, että omat hermot olivat kuvausten alussa hieman koetuksella. Taaperomme ei meinannut millään suostua vauvan kanssa kuvattavaksi ja pelkäsin koko ajan, ettemme saa heistä ihanaa sisaruskuvaa aikaiseksi. Hieman meinasi silmäkulma kostua tämän takia. Pitkän maanittelun ja lahjonnan jälkeen Lumi suostui menemään vauva kainalossa linssin alle ja saimme heistä ihania kuvia. Vaikka vauvan piti olla näissä kuvauksissa päätähtenä, pidin myös lastemme kahden keskistä kuvaa erittäin tärkeänä. Ainakin heidän kuvansa päätyy meidän seinälle – he kun ovat minun maailmani ja silmäteräni. Hymyni taisi nousta korviin kun taaperomme pötkötti vauva kainalossa kameran sulkijan räpsyessä.
Ammattitaitoinen kuvaaja saa kyllä aikaiseksi niistä ei niin täydellisistä hetkistä onnistuneita kuvia. Meidän Lumin 1-vuotiskuvauksissa meno oli väsynyttä ja ajattelin, ettei yhtään ihanaa kuvaa saada, kun pieni ei ollut todellakaan parhaimmillaan – mitä vielä, ihanat kuvat kolahtivat sähköpostiini ja olisin voinut teettää jokaisen meidän seinällemme. Pitäisi vaan osata itsekin olla rentona ja unohtaa stressaaminen. Lasten kanssa mikään ei yleensä mene käsikirjoituksen mukaan ja on otettava vastaan se mitä annetaan. Tämä pätee muutenkin arjessa lasten kanssa.
Meillä tulee kohta taas lisää ikää, eli 2 viikkoisen vauvan arkipäivitys pitäisi postailla blogiin piakkoin. Yritän pitää nyt edes jonkinlaista postaustahtia yllä, mutta en varmaan vielä pysty yhtä aktiiviseen tahtiin kuin ennen vauvaa. Lisäillään kaasua sitten kun arki rullaa paremmin, eikä kaikki tunnu niin uudelta.
Tunnisteet: valokuvaus, Vauva
