Musta leikkimökki – lopulta sekin valmistui, vaikka joskus ajattelin projektin kestävän ikuisuuden. Tähän ajatukseen taisi vaikuttaa loppuraskaus, väsymys arjen pyöritykseen ilman miestä sekä sateinen syksy. Kolmisen viikkoa siinä taisi kestää kun mieheni ja isäni rakensivat leikkimökkiä viikonloppuisin, iltaisin tai silloin kun ei sattunut satamaan. Lepohetkiä miehelleni töiden jälkeen ei montaa jäänyt, mutta mökki on ainakin itse rakennettu rakkaudella esikoisellemme.
Katselimme tytön kanssa iltaisin kuinka leikkimökki edistyi ja ihastelimme lopputulosta. Lumi ei oikein viihtynyt pihalla kun saha pörisi liikaa, joten neniemme jäljet taisivat jähmettyä olohuoneen pieneen ikkunaan kun kahdessa kerroksessa kurkistelimme sitä vasten. Matkan varrella tiesin nopeasti, etten tahdo leikkimökistä punavalkoista kuten puuvajamme on, mutta valitsemani musta väri mietitytti. Talomme on 80-luvun lopulla rakennettu punatiilitalo, mutta katto ja sen reunuslaudat ovat mustat, joten uskoin sen yhdistävän leikkimökin taloomme. Niin siitä lopulta tuli musta pienellä valkoisella vivahteella.
Sisätilat käsittelimme valkoisella maalilla ja lattian kuultovalkoisella. Näin kirpparilta löydetyt rottinkikalusteet saivat raikkaan pohjan, eikä yleisilme ollut pienen mökin sisällä tunkkainen ja valoton. Lopputulos on mieluisa, vaikka toisaalta vielä kovin kesken. Ensi kesänä heittelemme majaan tyynyjä, kiinnitämme tauluja sekä hyllyjä ja järjestämme avajaiset ystävien kera. Siinä onkin odotettavaa ensi kesäksi.
Kioski-ikkuna kerkesi syksystä huolimatta viuhumaan paljon ja tytön 16 euron jäätelöannoksia myytiin ennätysmäärä. Onneksi muistin lapsuudenhaaveeni ja tuon aukeavan ikkunan monimuotoiset mahdollisuudet. Täältä kioskista saa varmasti Kouvolan parasta jäätelöä, eikä myyjäkään voisi olla hellyyttävämpi; makujakin löytyy paljon, vain taivas on rajana.
Tunnisteet: diy, kirpputori, leikkimökki, sisustus
