Nyt kun viimeiset viikot alkavat olla käsillä, ei äiti vaan jaksa taaperon kanssa samalla tavalla. Välillä olen syyllistänyt itseäni, kun olen pitänyt lapsen kotona enkä laittanut päiväkotiin, kun siellä olisi virikettä enemmän tarjolla kuin mitä tämä äiti jaksaa nyt tarjota. Ennen olojen huonontumista ulkoilimme aamuisin muutaman tunnin aamuohjelmien jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olikin jo aika hoitaa ruokailut ja viimeiset sisäleikit ennen päiväunia. Ja päiväunien jälkeen muutaman tunnin jälkeen oli jo lapsen isäkin kotona, joten päivät menivät nopeasti, eikä lapsella varmasti tylsää kerennyt olemaan.
Nyt kun väsymys meinaa viedä mennessään ja lenkkeilyt puistoihin ovat jääneet taakse, katsomme lemppari lastenohjelmia, luemme kirjoja, laulamme ja leikimme; eli rauhallisia leikkejä, joita äitikin jaksaa harrastaa. Oikein jaksamattomina aamuina pelastavana tekijänä on pitkät aamukylvyt, joita vesipetomme rakastaa. Iltaisin isä on hoitanut nuo ulkoilut ja käynyt tuhlaamassa taaperon energiaa, mutta silti vaan en anna itselleni tätä laiskuutta anteeksi.
Poden siis huonoa omaatuntoa, kun telkkariajat ovat venyneet, herkuttelua harrastetaan sohvalla ja mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Hoen lapselle, että sitten taas äiti jaksaa kun vauva on syntynyt. Toivon tämän olevan totta, eikä satua — en ole kuitenkaan aivan varma tästäkään. Sitä väsymystä kun ei voi etukäteen tietää. Mutta ainakin saan vartaloni takaisin ja liikkuminen on helpompaa, joten ehkä tämä tilanne ei voi kauheasti huonontua.
Rakas lapseni, olen pahoillani kun joudut äidin kanssa tylsistymään, mutta yritän parhaani mukaan aina korjata tilannetta. <3
Nyt raskausviikko 34+1
Tunnisteet: raskaus
