Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta ja päästyäni sen jälkeen Marimekolle töihin, aloin kiinnittämään enemmän huomiota vaatekaappini sisältöön ja sen laatuun. Päivitin vaatteita palkkapäivinä pikku hiljaa laadukkaampaan suuntaan. Nopeasti unohdin myös kirppareilla käynnin yhteydessä edes vilkuilla ketjuliikkeiden tuotteita ja vaatteita, kun katse alkoi kiinnittymään ainoastaan suomalaismerkkien vaatteisiin ja varsinkin aitoihin materiaaleihin.
Lapsen synnyttyä olen kiinnittänyt vieläkin enemmän suomalaisen merkin lisäksi valmistusmaahan sekä heidän tuotanto-oloihin. En halunnut enää laittaa rahojani halpatuotantoketjuihin, joissa ompelijoiden palkat jäävät mitättömiksi. (Jos haluat tutustua aiheeseen lisää, niin suosittelen lukemaan hyvän mielen vaatekaappi-kirjan) Kaiken lisäksi olin kyllästynyt siihen, että vaatteet nukkaantuivat ja haalistuivat jo ensimmäisessä pesussa. Varsinkin lastenvaatteissa tahdon laadukkaita materiaaleja, koska niiden kulutus on aivan eri luokkaa kuin aikuisten vaatteissa. Kaikista tärkein kriteeri taitaa kuitenkin olla tuo laatu – kun ostaa vähemmän, mutta laadukasta, ei kaapit enää pursua vaatteita ja asukokonaisuuksien valitseminen on vuodesta toiseen helppoa. Itsellä tämä toiminto vie muutaman minuutin, kun ennen kaivelin kaappien kätköjä paljon kauemmin.
Viime talvena tutustuin viimein Konmarin molempiin kirjoihin ja ymmärsin, että kaapissani oli silti liikaa ja vääränlaisia vaatteita, jotka eivät kuuluneet enää ajatusmaailmaani tai sitten tyyliini. Päivitän ajoittain vaatekaappiani, mutta erittäin paljon hitaammin kuin vaikka 5 vuotta sitten. Hävettää myöntää, että kuuluin joskus tähän "jokaisiin juhliin uusi mekko", mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että yksi mekko palveli viidet juhlat tänä kesänä –enkä silti ole siihen kyllästynyt.
Nyt viimeisin lisäys vaatekaappiin on sellainen yleisvaate, mikä sopii arkeen sekä hieman siistimpäänkin tilaisuuteen. Musta neuletakki ihanalla "kuplapinnalla" on nyt vaatekaappiini uusi ja ajaton "pikkumusta". Tuo vaate sopii toppien, mekkojen sekä legginssien ja farkkujen kera. Tilasin neuletakin Aarrekidin juuri julkaistusta naisten mallistosta. Takki myytiinkin pian loppuun, enkä ihmettele — on se vaan kaunis. (Uutta on kuulemma tulossa, jos satuit ihastumaan myös tähän) Sanoinkin ystävilleni, että kuljen tämä päällä koko loppuraskauden; nyt tunnen itseni taas kauniiksi, kun maha korostuu tiukkojen toppien myötä, mutta pääsen näin syksyn tullen neuletakin suojiin hieman piiloonkin.
Rakastin ennen tätä toista raskautta käyttää väljiä ja mukavia tunikoita legginssien kera, mutta nyt ison mahan kanssa tuo yhtälö oli karmaiseva. Muutama viikko sitten inhosin pukeutua lähes joka ikiseen vaatekappaleeseeni, mutta nyt löysin toimivan asukokonaisuuteni näille viimeisille viikoille; suunnittelin myös kotiutuvani sama neuletakki päällä myös synnytyssairaalasta. Ja eiköhän mahan kadottua taas vaatekaappi palvele yhtä kivana kuin ennen tätä raskautta. Olen vain niin iloinen, kun löysin vaatteen, jonka uskon palvelevan minua niin kauan kuin se pysyy ehjänä. En usko kyllästyväni tähän ja siksi kutsunkin neuletta minun vaatekaappini "pikkumustaksi".
Tahdoin tällä postauksella tuoda esiin miten oma kuluttamiseni on muuttunut ja kuinka olen oppinut vaatimaan vaatteiltani enemmän – en ole nukkaantuvien riepujen arvoinen, etkä ole sinäkään. En tahdo enää yhdelle kesälle mekkoa, vaan tahdon siitä monivuotisen ystävän. Tahdon tukea suomalaista työtä sekä maksaa siitä jollekin ihan oikean palkan enkä antaa vain almuja. Tahdon myös, ettei vaatekaappini tulvi vaihtoehtoja vaan siellä on vain ne rakkaimmat ja eniten iloa tuottavat yksilöt. Nyt kun olen 27 vuotta, niin vihdoin tiedän mitä haluan.
Tunnisteet: raskaus, Vaatteet
