Nyt kun vauvan sukupuoli on meille kahdelle selvillä, niin aloimme miettimään myös nimiasioita. Esikoiselle minulla oli nimi valmiina, josta mieskin piti erittäin paljon. Emme tainneet muita vaihtoehtoja edes miettiä. Se vain kolahti samantien. Lumi – monesti saa kuulla kauniista nimestä ja sehän se olisi tarkoituskin; kauniilla lapsella kaunis nimi.
Pidän paljon luontoaiheisista nimistä, mutta tällä kertaa oli vaikea löytää täydellistä tai edes kelvollista. Mies teilasi kaikki mielestäni ihanat nimet. Ja miehen ehdotuksia ei voinut edes ottaa vakavissaan – ei tainnut hänkään.
Ajattelin viikkojen ajan, että tästä ei tule mitään ja emme tule löytämään meille molemmille sopivaa nimivaihtoehtoa, mikä miellyttäisi meitä vielä vuosienkin päästä – loppuelämämme ajan tietenkin. Mutta sitten eräänä päivänä palasimme kauppareissulta ja istuimme autossa. Sää oli aurinkoinen ja taisimme juuri ajaa Kymijokea ylittävän sillan kun mies sen sanoi. Se oli täydellinen, lyhyt ja ytimekäs kuin esikoisellakin ja sopivalla tavalla erikoinen. Emme halunneet lapsellemme perinteistä Perttiä tai Liisaa, kuten ei tuo Lumikaan sieltä tavallisimmasta päästä ole.
Ja koska emme ajatelleet tätä lipsauttaa ennen hänen ristiäisiään, olemme tästäkin hiljaa vielä monta kuukautta. Yhteisesti päätettyjä asioita, joita on ihana pitää yhdessä salaisuutena. <3
Nyt raskausviikko 32+4Tunnisteet: raskaus
