Minua ihmetytti jo esikoisen raskauden aikana se, miten ihmiset puhuvat raskaana oleville. Tiedättekös? Luulen kaikkien raskaana olevien ymmärtävän mitä tarkoitan tai sitten minä olen vain jotenkin erityisherkkä tapaus.
Olimme vierailulla eräässä perhepuistossa, josta löytyy oikein mukavaa henkilökuntaa, lapsia sekä heidän vanhempiaan, mutta erään henkilön kysymys särähti korvaani: "Pääsetkö enää edes kyykkyyn?" Ehkä tuossa särähti korvaan tilanteen yllättävyys, oma ahdistus kasvavasta mahasta ja nousevasta painosta sekä sanavalinnat. Minusta on ihan soveliasta kysyä viimeisillään raskaana olevalta, onko nyt vaikeaa tehdä jotakin tai jaksatko vielä, mutta tuon vanhemman naisen kysymys ei aiheuttanut minussa tarinoinnin tarvetta vaan teki mieli potkaista häntä – En oikeasti harkinnut potkuliikkeitä vaan lähinnä mielikuva välähti pääkopassa.
Kun viimeinen kolmannes on alkanut ja edellisellä viikolla sain jo ihmetystä aikaan suurella vatsallani, niin en koe näitä kokemuksia ihanina. Olisi mukavaa, jos ihmiset muistaisivat olla kohteliaita ja varoa raskaana olevan tunteita – joskus sitä on muutenkin näiden hormonien takia niin herkillä. Se, että kolme kuukautta ennen laskettua aikaa saat ihmetystä kasvavan mahakumpusi koosta, ei aiheuta minussakaan ihastusta. "Ai luulin, että h-hetki on jo aivan nurkan takana?" Jep, olisikin.
Esikoisen aikana minulta kysyttiin, että odotanko kaksosia? Kyllä oltiin sen jälkeen selittelemässä, kun kerroin odottavani AINOASTAAN YHTÄ LASTA. Yleensä näitä kommentteja jakelevat vieraat ihmiset, joten luulisi hienotunteisuuden olevan kohdillaan, mutta päinvastoin.
Minusta on vaikea nauttia joskus raskaudesta, kun on huomion kohteena väärin perustein. En ole näyttelyeläin, jota saa tuijottaa, osoitella ja jakaa epämiellyttäviä mielipiteitään. Voisitko ensi kerralla vain kysyä miten olen jaksanut etkä kummastella sitä kuinka paljon minulla onkaan vielä odotusta jäljellä, kun mahakin on jo noin iso. Me ollaan kaikki eri ikäisiä, kokoisia sekä muutenkin aivan erilaisia ihmisiä, joten muistetaan ettei ole sääntöä sille miltä jonkun toisen vatsa näyttää tai kuinka monta kiloa hän raskauden aikana saa – ollaan kaikki juuri niin erilaisia ja ihania yhdessä ilman, että suureen ääneen ihmetellään. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun tai saati ymmärtää mitä tarkoitan. Raskaana on ihanaa, kun saa kasvattaa sisällään pientä elämänalkua, mutta toiset ihmiset saavat välillä olon erittäin epämukavaksi.
Nyt raskausviikko 32+2
Tunnisteet: raskaus
