Kesä on ollut ihanaa aikaa, vaikkei se ole hellinyt meitä lämmöllään. Ollaan kuitenkin retkeilty, puistoiltu ja rentouduttu löysäilemällä kaikesta liian aikataulullisesta. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, joten on ihanaa kun arki alkaa taas. En tarkoita nyt tavallista arkea, mikä jatkuu aina viikonlopun jälkeen ja loppuu sitä ennen. Nyt tarkoitan tätä elokuun puolen välin jälkeen alkavaa arkea.
On ihanaa kun meidän työt alkavat, eli lapsen kanssa se tarkoittaa leikkimistä kodin ulkopuolella. Muut ovat pakanneet viime viikolla koulu- ja päiväkotireppunsa, kun me taas pakkasimme perhepuistoon tarvittavat eväät ja vaihtovaatteet. Jep, ei muuten enää pakata vaippoja päiväreissuille meidän reppuun! Whooop!
Nyt saamme odotella vielä muutaman viikon muskarin alkua, jota pieni odottaakin kovasti ja varmistelee aina, että tuleehan se vauvakin mukaan. Tällä hetkellä vauva vielä kulkee visusti mukanani sattuneesta syystä, mutta lokakuun lopulla toivon, että hän on siirtynyt ulkoruokintaan. Pidän siitä, että lapsi saa olla kotona, eikä häntä tarvitse kuormittaa pitkillä hoitopäivillä. Siksi minusta onkin tärkeää myös harrastaa kodin ulkopuolella, jotta jo tämän ikäinen taapero saa ikäistänsä seuraa sekä mieluisaa puuhaa.
Myös kotiäidille tekee hyvää päästä neljän seinän sisältä, jota en henkilökohtaisesti montaa päivää jaksaisikaan. Tässä kahden vuoden aikana on löytynyt uusia ystäviä joukkoomme niin äidille kuin lapsellekin, joten tämä kotona vietetty aika on sujunut paljon mukavammin heidän ansioistaan. On siis erittäin ihanaa, kun kerhoreppumme täyttyy syksyn tultua taas tossuista, eväistä, vaihtovaatteista sekä innokkaasta syysmielestä. Arki on ihanaa, kun ottaa siihen mukaan itseä ja lapsea innostavia asioita. Meidän arki sujuu parhaiten muiden seurassa ja siitä nauttien.Tunnisteet: taaperojutut
