RASKAUSVIIKKO 17.


Nyt ollaan jo tosi lähellä puoliväliä, mikä alkaa näkyä kropassa; maha kasvaa ja sitä mukaan muutkin oireet tulevat kovemmin esille. Kuvittelin toisen odotuksen olevan jotenkin helpompi kuin ensimmäinen. Tiedättekös, kun se ensimmäinen synnytyskin pitäisi olla vaikein ja sen jälkeen helpotusta olisi luvassa; samaa ajattelin myös tähän odotusaikaan. Olin kuitenkin väärässä.

Selkä alkaa nyt jo pettämään ajoittain, vaikka maha ei ole kovin suuri – näkyvä kyllä, mutten uskonut sen vielä vaikuttavan liikkumiseen. Yritän jumppailla selkää auki, mutta tuntuu ettei se paljoa auta. Edelleen unta voisin ottaa hieman enemmän öihin, mutta raskaus ja taapero pitävät siitä huolen; muutaman kerran herätys omasta takaa ja sen jälkeen taapero herää kukonlaulun aikaan. Onneksi olen nyt tajunnut käydä oikeasti ajoissa nukkumaan. Ollaan taaperon kanssa melkein yhtä aikaa joka ilta unessa, mutta silti mikään unenmäärä ei tunnu tuovan minua enää takaisin ikiliikkujaksi. Pelkään, etten palaudu tästä aivan heti – ainakaan ennen kuin tämä papunen on kasvanut 1-vuotiaaksi.

Inhoan tämmöistä valitussaarnaa, mutta toisaalta tämä on nyt arkea ja inhoan sitten sitä vaaleanpunaisen hötön viljelyä, jota sosiaalinen media on pullollaan (jos se ei ole totista totta). Raskausviikko 17. on täynnä todellista arkea. Mikään ei saa minua haluamaan tätä aikaa menemään silti nopeampaa tai peruuntumaan. Kaiken kuuluu olla nyt näin ja yritän jaksaa parhaimpani mukaan. Olen luvannut nauttia, koska tämä on viimeinen kerta. En sano ei koskaan, mutta yksikin on työläs ja kaksi tuntuu erittäin työläältä ja kolmas tuntuisi uuvuttavalta. En silti sano ei koskaan, mutta olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että meidän perheen koko voisi olla täydellinen juuri näin. <3

Nyt raskausviikko 25+4

Tunnisteet: