Kaksplus.fi

29.7.2017

RASKAUSVIIKKO 22.


Välillä tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi omaa hidastuvaa askeltaan tai väsymystään. Sitä ei vaan aina jaksa samalla tavalla kuin ennen raskautta. Taapero sekä katkeavat yöt vievät voimia – sehän on selvä. En väitä kenenkään muun ajattelevan näin, mutta oma pää ei aina muista, että kyllä joskus saa olla väsynyt, jaksamaton, laiska ja olla vaan. Arki välillä tuntuu suorittamiselta ja yritän taaperollekin keksiä päivittäin tekemistä ja mieluisaa ohjelmaa. Liikumme paljon ulkona ja kyläilemme, mutta joskus pitäisi osata vaan olla – höllätä vähän.

Olo on ollut tällä viikolla aika hyvä ja energinen öistä huolimatta. Huomaan hidastuvani, mutta reippaan lenkin jälkeen hymy nousee kasvoille, kun havaitsen jaksavani vielä hakea sen hien pintaan. Lähestyvä lomamatka ja miehen alkava kesäloma antaa energiaa ja lisää jaksamista, kun arkea jaetaan taas kokonaan kahden aikuisen kesken ja kaikkea kivaa on luvassa.

En toivo raskauden menevän nopeasti ohi, vaan osaan siinä mielessä jarruttaa ajatuksiani ja yrittää nauttia tästä mahdollisimman paljon. Uskon tämän jäävän viimeiseksi kerraksi, joten yritän painaa mieleen miltä ne pienet potkut tuntuvat, miltä tuntuu kantaa lasta ja miten tämä kaikki on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista.

Nyt raskausviikko 28+0

27.7.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / IHASTUTTAVA LASTEN KEINUTUOLI


KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Lasten vaaleanpunainen keinutuoli

OMINAISUUDET: Vanha keinutuoli, joka oli maalattu täydellisellä vaaleanpunaisen sävyllä. Itselläni oli samanlainen keinutuoli pienenä, joten nostalgia pisteet nousivat tätä tuotetta hankkiessa.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Pohjola-torin kirpputori / 20 euroa.

ARVO: Eräs yritys myi tätä tuotetta hintaan 59€. Yrityksen hinnat ovat aina eri kuin yksityisen myyjän, mutta uskon ettei tämän yksilön hinta kovin yläkanttiin ollut. Omasta mielestäni hinta oli varmasti kohtuullinen vaikkei tämä hinnan puolesta mikään kauhean suuri löytö ollutkaan. Yritin vielä kovana ostajana tingata, mutta myyjä ei tähän suostunut. Maksoin silti hymyssä suin 20 euroa, koska keinutuoli oli niin hyvässä kunnossa ja varmasti vähän aikaa sitten maalattu. Muutama pieni käytönjälki oli, mutta yleisilme oli erittäin siisti.

PISTEET: 4/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

26.7.2017

RASKAUSVIIKKO 21.



Veimme esikoisen aamulla ajoissa mummilaan hoitoon, jonka myötä meille jäi puoli tuntia ylimääräistä aikaa ennen ultran alkua. Tai niin me kuvittelimme, kunnes saavuimme Kymenlaakson keskussairaalan pihaan; koko piha oli remontissa, joten parkkipaikkoja oli erittäin vähän ja kaukana. Olimme kuluttaneet aikaamme kahvittelun merkeissä läheisellä huoltoasemalla, joten parkkipaikan etsimistä ja äitiyspolille pääsyä varten jäi 10 minuuttia aikaa. Yhtäkkiä kiire iskikin päin näköä, kun tajusin etten tiedä enää miten pääsen äityspoliklinikalle. Juoksin hisseille ja menin pohjakerrokseen, jossa nopeasti huomaan läpikulun synnytysosastolle kielletyksi. Perkeleitä sadattelin mielessäni ja käännyin ympäri; onneksi toinenkin odottava äiti pyöri myös ympyrää ja lopulta pääsin hänen kanssaan takaisin lähtöpisteeseen, jota kautta löysimme oikean reitin äitiyspoliklinikalle. Huh, klo 8.00 iskin äitiyskortin tiskille ja menin odottamaan vuoroani. Mies oli tällä aikaa etsinyt autolle parkkipaikkaa ja samalla viestitin hänelle miten hän löytäisi perille. Selvisimme juuri molemmat odotushuoneen penkkiin, kun kätilö jo pyysi ultraushuoneeseen.

Tiedän, ettei myöhästyminen ole vakavaa, mutta toisaalta pidän ammattitaitoisia ja tärkeitä kätilöitä eräänlaisina jumalina, joiden aikaa kuuluu kunnioittaa. Silloin kun he pääsevät ajallaan ultraamaan meitä odottajia on meidän oltava mielestäni ajoissa paikalla. Ymmärrättehän mitä tarkoitan? Heidän tekemä työ on niin tärkeää, ettei sitä voi olla arvostamatta. He auttavat pieniä elämänalkuja maailmaan, kestävät meitä äitejä kun emme ole parhaimmillamme sekä jaksavat heidän pitkiä vuorojaan päivästä toiseen. Jos he eivät ole jumalia, niin ainakin he toimivat hänen oikeana kätenään.

Ultraus meni meidän kohdalla hitaanlaisesti, koska meidän pieni peitteli itseään ja piilotteli äitinsä navan alla. Lopulta saimme mitat ja sisäelimet yms tarkastettua, jolloin kätilö totesi kaiken elintärkeän olevan kunnossa. Lopuksi hän kysyi oliko meillä kysyttävää. No olihan meillä ja saimme selville vauvan sukupuolen — se ei meille ollut yllätys, koska jo raskauden alussa tiesin olostani kumpi meille oli tulossa. <3

P.s postauksessa esiintyvät vaatteet kaikki hankittu second handina – silti nuo on niin söpöjä ja täydellisiä juuri meille. <3

Nyt raskausviikko 27+4

22.7.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / LELU VAUVALLE



KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Aarikan vauvanlelu

OMINAISUUDET: Retro suomalaista muotoilua edustava vauvanlelu. Ikäisekseen siistissä kunnossa, josta yksi naru hieman rispaantunut noin sentin matkalta. Jos tämä häiritsee, niin vaihto uuteen on kyllä erittäin helppo suorittaa.

ARVO: En löytänyt netistä vastaavanlaista tuotetta, mutta uskoisin tämän olevan ainakin useamman euron arvoinen.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Pohjola-torin kirpputori / 0,5 euroa.

PISTEET: 4/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

21.7.2017

RASKAUSVIIKKO 20.


Puolessa välissä ollaan tätä kaikkea jännittävää; aika on mennyt todellakin paljon nopeampaa kuin esikoista odottaessa. Muuten onkin ollut rankempaa edelliseen odotukseen verrattuna, mutta toisaalta näiden hyvien asioiden takia kannattaa hieman kärsiä, kun palkinto on niin mahtava. Onneksi mies tuo kipujen iskiessä kuumavesipullon ja antaa minun levätä; taaperollekin järjestyy ohjelmaa miehen toimesta, jotta äiti saa hengähtää. Minkälaista olisikaan nyt hoitaa arki yksin – en osaa edes kuvitella.

Suurin väsymys alkaa olla takana, vaikken voi sanoa olevani erityisen virkeä. Alkava kesä piristää kummasti ja nyt odottelenkin niitä lämpöisiä kelejä. Toisaalta uskon nyt odotuksen viimeisten viikkojen olevan helpommat, kun lokakuussa ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin elokuussa esikoisen aikana.

Rakenneultra sijoittuu ensi viikolle, jota nyt osaa jo hieman odottaakin, mutta veikkaan että tämäkin aika menee silmänräpäyksessä. Aiomme kysyä vauvan sukupuolta, jos hän vain sen sallii. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, mutta mielestäni synnytyksessä on muutenkin jännitettävää, enkä usko pääni pysyvän tälläkään kertaa mukana, joten kivempi valmistautua siihen etukäteen.

Nyt kun joka päivä supistelee, johon joskus liittyy kipuja on vain otettava rennosti. Taaperon kanssa se on haasteellista, mutta onneksi hän osaa leikkiä myös niitä rauhallisia leikkejä; palapelien tekeminen, satuhetket ja little people-leikit rauhoittavat mukavasti päiviä. En vain olisi valmis luopumaan kovin ajoissa meidän pitkistä lenkeistä, varsinkin kun kesä on vasta aluillaan. Tietenkin omaa kroppaa on kuunneltava, mutta kun mieli juoksisi villisti eteenpäin.

Nyt raskausviikko 26+6

18.7.2017

RASKAUSVIIKKO 19.


Puoliväli häämöttää jo kovaa vauhtia, onneksi. Onhan mahalla jo kokoa, joten olen kovasti miettinyt kuinka isoksi tämä toisen lapsen odotusaikainen maha tulee kasvamaan. Pelottavaa, mutta samalla niin ihanaa.

Meidän taapero on kyllä hellyyttävä tässä odotusaikana. Hän oppi todella nopeasti, että äidin mahassa kasvaa pieni vauva ja mahak kasvaa sen mukana. Hän paijaa vauvaa mahaani hivelemällä sekä pussailee kovasti. Myös tulevaisuuden miettiminen vauvan synnyttyä naurattaa taaperoa; leikkikaverin odottaminen taitaa olla hauskaa.

Samalla mietin kuinka paljon meidän arki tulee muuttumaan. Esikoiseni ei ole enää ainoa silmäteräni vaan joudun jakamaan aikani ja huomioni. Hän joutuu luopumaan paljosta, mutta toisaalta tulevaisuus tuo hänelle niin paljon enemmän. Toivottavasti tämä muutos sujuu helposti, eikä hän koe jäävänsä vauvan varjoon, mutta kai se on aikalailla viime kädessä äidistä kiinni miten sen huomion saa jaettua, kun kaikki varmasti yrittävät kuitenkin parhaansa. Sopeutumista tämä vaatii silti kaikilta. Mustasukkaisuuden toivon olevan nopeasti ohimenevää, jos tulee edes meille kylään; toivon, että vauva otettaisiin hyvillä mielin vastaan ja arki alkaisi sujua lopulta omalla painollaan.

Nyt raskausviikko 26+3

16.7.2017

RASKAUSVIIKKO 18.


Puoliväli alkaa jo häämöttää, mikä tuntuu välillä uskomattomalta. Ei tätä toista lasta kerkeä niin paljon odottamaan ja miettimään, kun taapero pitää päivät kiireisinä. Illalla yleensä kuulostelen vointiani ja pienen liikkeitä. Rakenneultra on muutaman viikon päästä, joka on osaltaan helpotus. Siinä kun päästään tarkistamaan vauvan vointi tarkemmin. Uskon, että meillä on kaikki hyvin, mutta eihän näistä voi koskaan tietää. Haluan uskoa hyvään, mutta aina lapset saavat hieman huolta aikaan vanhemmissa.

Oman voinnin kannalta olen hämmästynyt kuinka nopeasti ollaan menty niin sanotusti huonompaan; supistukset ovat jo alkaneet kun rehkin liikaa. Esikoisesta nämä vaivat pakottivat sairaslomalle vasta noin raskausviikko 30 aikoihin. Liikkeetkin tuntuivat erittäin aikaisessa vaiheessa. Turvotuksen huomaan lisääntyneen ja rankkojen päivien jälkeen sormet ja jalat ovatkin tästä vaivasta kiitollisina. Haluaisin niin kovasti pitää itsestäni huolta tekemällä paljon lenkkejä, mutta nyt täytyy ainakin 2 tunnin fiilistelylenkkejä vähentää ja mennä kevyemmissä erissä; yritän ottaa rennosti, vaikka toisaalta haluaisin mennä koko ajan niin kovaa kuin pääsen. Tiedostan, että vauhtini tulee lopussa taas hidastumaan, jos esikoisen odotukseen on luottaminen; turvotus ja verenpaineen sekä painonnousu tekivät tehtävänsä. Siksi tahtoisin liikkua niin kovasti, jotta pysyisin paremmassa kunnossa ja voisin välttää edellä mainittuja asioita. Valitettavasti omaa kehoaan on kuunneltava eikä pääkopan raivokkaita huutoja.

Nyt raskausviikko 26+1

12.7.2017

RASKAUSVIIKKO 17.


Nyt ollaan jo tosi lähellä puoliväliä, mikä alkaa näkyä kropassa; maha kasvaa ja sitä mukaan muutkin oireet tulevat kovemmin esille. Kuvittelin toisen odotuksen olevan jotenkin helpompi kuin ensimmäinen. Tiedättekös, kun se ensimmäinen synnytyskin pitäisi olla vaikein ja sen jälkeen helpotusta olisi luvassa; samaa ajattelin myös tähän odotusaikaan. Olin kuitenkin väärässä.

Selkä alkaa nyt jo pettämään ajoittain, vaikka maha ei ole kovin suuri – näkyvä kyllä, mutten uskonut sen vielä vaikuttavan liikkumiseen. Yritän jumppailla selkää auki, mutta tuntuu ettei se paljoa auta. Edelleen unta voisin ottaa hieman enemmän öihin, mutta raskaus ja taapero pitävät siitä huolen; muutaman kerran herätys omasta takaa ja sen jälkeen taapero herää kukonlaulun aikaan. Onneksi olen nyt tajunnut käydä oikeasti ajoissa nukkumaan. Ollaan taaperon kanssa melkein yhtä aikaa joka ilta unessa, mutta silti mikään unenmäärä ei tunnu tuovan minua enää takaisin ikiliikkujaksi. Pelkään, etten palaudu tästä aivan heti – ainakaan ennen kuin tämä papunen on kasvanut 1-vuotiaaksi.

Inhoan tämmöistä valitussaarnaa, mutta toisaalta tämä on nyt arkea ja inhoan sitten sitä vaaleanpunaisen hötön viljelyä, jota sosiaalinen media on pullollaan (jos se ei ole totista totta). Raskausviikko 17. on täynnä todellista arkea. Mikään ei saa minua haluamaan tätä aikaa menemään silti nopeampaa tai peruuntumaan. Kaiken kuuluu olla nyt näin ja yritän jaksaa parhaimpani mukaan. Olen luvannut nauttia, koska tämä on viimeinen kerta. En sano ei koskaan, mutta yksikin on työläs ja kaksi tuntuu erittäin työläältä ja kolmas tuntuisi uuvuttavalta. En silti sano ei koskaan, mutta olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että meidän perheen koko voisi olla täydellinen juuri näin. <3

Nyt raskausviikko 25+4

10.7.2017

RASKAUSVIIKKO 16.


Puhuttiin miehen kanssa lyhyesti siitä, kuinka ensimmäistä odottaessa on kaikki tulevaisuuden osalta huoletonta, koska ei osaa odottaa kuinka paljon tulevaisuus tulee muuttumaan. Nytkin mietin, onko sitä hullu kun haluaa uudestaan taas siihen aikaan, jolloin on lapsessa niin kiinni, että oma vapaus on erittäin vähäistä. Esikoisen voi jo melko huoletta jättää läheisille hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta itse pääsee syömään tai leffaan. Yöriennoille ei olla päästy tämän vajaan 2 vuoden aikana ollenkaan, mikä olisi ollut aika rentouttavaa. Omille menoille meneminen on ollut nykyään, vihdoin ja viimein niin rentoa ja huoletonta, että väkisin alkaa miettimään, onko valmis siihen kaikkeen taas.

Itse en esikoista odottaessa osannut tätä asiaa miettiä, sillä eihän minulla ollut tuolloin vielä mitään käsitystä asiasta. Nyt joku ajattelee minun luulevan lapsen olevan vankila, mutta ei se niin ole. On vain osattava hetkeksi aikaa luopua jostain omista jutuista ja annettava tilaa ja aikaa tuolle pienelle ihmisen alulle. Sitä vaan ei osaa etukäteen ajatella, että se vapauden menetys tuntuu ajoittain raskaalta - minusta ainakin. Olin 1,5 vuotta lapsen kanssa kaksin arkipäivät, joten kyllä se joskus tuntui rankalta kun ei minnekään päässyt enkä kokenut voivani jättää ihan pientä hoitoon muulle kuin lapsen isälle. Lapsen isä teki reissuhommia tuolloin, niin vaihtoehdot olivat vähäiset. Muutenkaan pienen kanssa rytmit ovat mitä ovat, niin ei niitä menoja pystynyt edes päiväunien mukaan aina sopimaan. Se oli ainoa aika jolloin oli varma, ettei maitobaaria tarvita.

Tietenkin jo pienen tapaaminen pyörii kovasti mielessä, mutta aina sitä odottaa jännityksellä uuden arjen alkua, kun tietää mitä se pahimmillaan ja parhaimmillaan voi olla. Vaikka yösyötöt välillä veisivät voimat, oma aika olisi erittäin vähäistä tai aviomies tuntuu sillä hetkellä ihan tyhmältä pölkkypäältä, niin kyllä kaikki on sen arvoista ja se arki tosiaan helpottaa taapero vaiheessa jo niin paljon, että lopulta sitä ihmettelee mihin se aika oikein meni ja missä minun pieni vaativa vauvani oikein on<3

Kaikki todellakin sen arvoista.<3

Nyt menossa raskausviikko 25+2

8.7.2017

DIY / SEINÄVAATTEESTA TYYNYKSI

Jotkut teistä lukijoista saattavat muistaa vielä minun maaliskuisen kirpputorilöytöni – sen karkkisen seinävaatteen? Jos ette, niin tässä teille muistutus – klik! Löysin siis kirpputorilta seinävaatteen, jonka värit miellyttivät silmääni erittäin paljon. Joku siinä löydössä kuitenkin tökki, mutta en siitä kokonaan halunnut tietenkään luopua. Tupsut minuun siellä kirpputorilla alunperin vetosi sekä se ihastuttava väritys. Seinävaatteen yläosa ei loppuen lopuksi miellyttänyt silmääni eikä se ollut kovin raikas. En saanut siihen myös kunnollista seinäkiinnitystä, joten eilen revin sen lastenhuoneen seinältä alas ja surautin siitä tyynyn muutamassa minuutissa.


Nyt voin sanoa rakastavani sitä. Tyynyn taustapuolelle jäi nuo ns. epämiellyttävyydet ja etupuolelle ne paljon rakastamani tupsut ja niin tietysti myös ne pastelliset karkkivärit. Nyt kaipaisinkin enemmän samaa sävymaailmaa ilostuttamaan meidän olohuonetta, mutta onneksi jo yksi ihana väripari tuolta tilasta löytyy – nimittäin tuo afrikkalainen kori.



Mitä mieltä olet tuunauksestani? Kannattiko? Mielestäni tuo on nyt tosi uniikki tyyny, eikä varmasti toisessa olohuoneessa samanlaista ole – se vasta onkin ihanaa.





7.7.2017

TIE UNIIN KÄY KANTAEN – TULA-KANTOREPUT SOPIVAT VAUVASTA TAAPEROON

Yhteistyö Vauvauva:n kanssa


En osannut edes miettiä kantamista meille sopivana vaihtoehtona kun odotin esikoistani. Päässä pyöri vain kauniit rattaat, ihanat vauvan vaatteet sekä tietenkin vauvan hoitopisteen ehostaminen. Vasta kun lapsi oli sylissä ja huomasin, ettei hän nuku muualla kuin lähelläni ja rattaissakin saadaan aikaiseksi vain raivarit hartaasti toivottujen unien sijaan – Ystäväni neuvomana tutustuin Tula-standardiin ja vauvan kantamiseen.


Tämän kokemuksen myötä sain vapaat kädet ja vauvalle sikeät unet. Meillä esikoinen puklaili niin valtavasti, että se vaikutti niin yö- kuin päiväuniinkin. Häntä oli vaikea saada nukahtamaan, mutta reppuun hän simahti sekunneissa. Hyvä kun itse kerkesi laittamaan ulkovaatteet päälle ja avata ulko-ovea.


Nyt kuitenkin aika alkoi mennä ohi tuosta standardista, vai sanoisinko taaperon kasvaneen siitä ohi, joten oli aika siirtyä hänelle sopivampaan kokoon. Moni varmaan ajattelee kantamisen koskevan vain pieniä lapsia, mutta meillä reppu helpottaa myös vilkkaan taaperon kanssa ulkoilua. Tottakai lapsen pitää päästä leikkimään ja kuluttamaan sitä energiaa, mutta esimerkiksi hankalat metsäpolut sekä pienet ja ahtaat kirpputorien käytävät, joissa lapsen on vain pysyttävä turvassa ja paikallaan, on reppu erinomainen tähän tehtävään.


Otimme Tula Toddlerin mukaan meidän Turkin matkalle, jossa reppu oli erittäin hyvä apuväline varsinkin lentokentällä. Helsinki-Vantaalla rattaat pitää luovuttaa samaan aikaan kuin muutkin ruumaan menevät matkatavarat, joten ihmisvilinä ja taapero eivät vain mahtuneet samaan kuvaan – Repun syleilyssä kului aika huomattavasti rauhallisemmin. Kantoreppu on myös kätevä ulkomaanmatkoilla vaikea kulkuisilla reiteillä; kuten Turkissa erilaisissa päivän kestävillä reissuilla.


Tulassa minusta parasta on monipuoliset kuosit (visuaalinen ihminen ei voi olla välittämättä tästä), helppo käyttöisyys, sopivuus eri kokoisille ihmisille sekä tietenkin se tärkein, eli mukavuus. En ole koskaan saanut paikkoja jumiin Tulan kantorepuilla, eikä mieskään ole koskaan valittanut oloaan kyseisiä kantoreppuja käyttäen. Tulassa tulee mukana myös unihuppu, jolla on mukava suojata silmät auringolta tai käyttää unien aikana päätä tukemaan.

Suosittelen tutustumaan kantoreppuihin, vaikket olisi niitä koskaan aikaisemmin osannut ajatella omaan arkeesi. Meillä näistä tykkää koko perhe. On ihanaa päästä ensi talvena tai kevään tullen koko perhe retkeilemään, kun molemmille lapsille löytyy nyt sopivat kantovälineet.


Käy ihmeessä tutustumassa Vauvauva:n sivuihin ja heidän kantovälineisiinsä. Heidän sivuiltaan löytyy myös paljon muita äitiyteen, odotukseen, vauvoihin ja lapsiin liittyviä tarvikkeita. <3 Herkullisiin sormiruokailuhetkiinkin löytyy monenlaista tarviketta – Toinen minun heikkouteni.

P.s Itse ihastelin heidän sivuillaan uutta Tulan Free-to-Grow-kantoreppua, johon ei tarvita enää erillistä vauvatukea. Voi kun oli kauniita kuosejakin saatavilla. <3 Aah.

Erämiehenkatu 17,
40630 Jyväskylä
info@vauvauva.fi

5.7.2017

RASKAUSVIIKKO 15.


Hän liikkui. Aivan varmana hän liikkui. Monta kertaa ja samassa kohtaa. Viikkoja on vähän, mutta nämä tuntuvat edelliseen kertaan verrattuna voimakkaammilta. Hän osaa jo monottaa äitiään kunnolla. Voi että tämä on ihanaa. Nyt tiedän, että hänellä on kaikki kunnossa ilman neuvolavisiittiä tai temppuilevaa kotidobbleria. Oih, tämä on ihanaa ja aion nauttia tästä täysillä. Viimeisen kerran, olen varma siitä.

Nyt en toivo ajan juoksevan täysiä eteenpäin. Nyt toivon ajan menevän eteenpäin sellaista tahtia kuin on tarkoitettu. Me tapaamme hänet kyllä viimein. Haluan nauttia ajasta kun meitä oli vain kolme ja haaveilla siitä ajasta kun meitä tulee olemaan neljä. Nautin siitä ajasta kun lapseni saa kaiken huomioni ja haaveilen siitä, kun hänestä tulee huolehtivainen isosisko. Rakkautta riittää varmasti kaikille, enkä muusta aio murehtia.

Nyt raskausviikko 24+5

Tula-kantoreppu saatu blogiyhteistyön merkeissä vauvauva.fi:stä <3

4.7.2017

RASKAUSVIIKKO 13.


Viikon kohokohta painottui selkeästi torstaiaamuun, kun klo:8.15 kävelimme kätilön vastaanotolle Kymenlaakson keskussairaalaan, jossa pian saisimme kuulla kohtalomme. Tilanne oli siis onneksi kohokohta, koska tapasimme tämän vastaanoton aikana meidän pienen, joka polskutteli onnellisena. Emme olisi voineet olla onnellisempia ja nyt raskaus muuttui todelliseksi – ehkä myös enemmän miehellekin. Emme vielä tämän käynnin jälkeen kuuluttaneet tietoa koko maailmalle, koska se sai mielestämme vielä odottaa paljastumistaan. Nyt oli meidän vuoromme nauttia tästä ja päättää milloin olemme valmiita kertomaan tästä uudesta ja niin ihanasta tilanteesta muillekin.

Mieleeni jäi tuosta käynnistä merenneitomainen polskuttelu, jota pieni harrasti. Meidän 6cm pituinen onnemme oli erittäin suloinen pienen nenänsä kera ja täysin äidinsä suojeluksessa. Hän oli selviytynyt näihin viikkoihin asti, enkä voinut olla tästä onnellisempi. Seuraavaksi alamme tietenkin odottamaan rakenneultraa ja tarkempaa tutkimusta pienen hyvinvointiin liittyen. Syvällä sisimmässäni uskon kaiken olevan kunnossa, mutta aina pieni pelko takaraivossa kolkuttelee; en vain voi sille minkään.

Nyt kuitenkin yritän nauttia tästä hetkestä täysillä. <3

Nyt raskausviikko 24+3

2.7.2017

RASKAUSVIIKKO 12.


En suosittele etsimään sikiön sykkeitä kotidoplerilla, niin ettei laitetta ole käytetty pitkään aikaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että patterit loppuvat melko varmasti pian. No niinhän siinä sitten kävi, eikä sykkeitä löydetty. Mies saa huomenna etsiä sopivat patterit tuohon masiinaan, jotta sykkeiden metsästys voi jatkua. En toivo mitään muuta niin paljon kuin vauvalla olisi kaikki hyvin. Hyvänä kakkosena tulee unenlaatu ja määrä: ne kun saisi sopivalle tasolle voisi elämä ja arki näyttää taas hieman valoisammalta, vaikka ei se ihan pimeää nytkään ole. <3

Nyt raskausviikko 24+1