Jos tahtoisin jatkaa raskausajan valitusvirttäni, niin se jatkuisi aika samanlaisena kuin aiemminkin. Tilanteet eivät ole muuttuneet, mutta onneksi kevät on lämpenemään päin ja aurinko jaksaa ilostuttaa meitä melkein päivittäin.
Raskausajan paras energiantuoja on selvästi muutaman tunnin aamu-ulkoilu raikkaassa ja aurinkoisessa kevät säässä; äiti sekä taapero nauttivat tästä. Ilman ulkoilua koko päivä tuntuu menevän sumussa ja raskaanlaisesti, mutta nämä ulkoilut ovat pelastaneet minut. Myös lepohetkiä tämä ulkoilu tuo lisää, koska mini tykkää nukkua nyt reilun 2h-2,5h unia meidän reippailuiden jälkeen. Toivon, että tämä jatkuu koska päiväuniaika ei koskaan voi olla liian pitkä.
Ensimmäiseen ultraan on vajaa kolme viikkoa, enkä millään jaksaisi odottaa. Kokonaisuudessaan tämä aika on mennyt kuitenkin nopeampaa kuin esikoista odottaessamme, mutta silti liian hitaasti. Varmasti jokainen raskaana oleva odottaa ensimmäistä ultraa kuin kuuta nousevaa; kaikki tahtovat huolen ja pelon lähtevän pois takaraivosta.
Myös tämä odotus on ihanaa salailun aikaa. Ensimmäisessäkin raskaudessa olisin tahtonut hieman pidempään salailla ja nytkin tahdon varmistella vielä sen ultran jälkeen, että ollaan turvallisilla vesillä. Jotenkin kaikki tuntuu muutenkin turvallisemmalta kun koko maailma ei tiedä meidän salaisuuttamme.
Sanoin eräs ilta minimimmille; "Kohta sinun on valmistauduttava jakamaan äiti vauvan kanssa." Sanoin tämän ennen untenmaille siirtymistä ja tunnin päästä nukahtamisesta lapsi heräsi huutamaan kauheasti ja hoki "vauva, vauva!" Jaiks, taidan olla vielä hänelle hiljaa tästä vauvasta. Hän ei taida olla kovin valmis tähän kaikkeen. Toivotaan, että tilanne on toinen loppuvuodesta. Hups!
Nyt raskausviikko 23+2Tunnisteet: raskaus, taaperojutut
