Kaksplus.fi

30.6.2017

RASKAUSVIIKKO 11.


Ajoittain tuntuu, että eikö se ultra lähesty koskaan, kun taas toisaalta mietin viikkojen vain suhahtavan ohitsemme. Näitä viikkoja miettiessäni huomaan kaipaavani jotain; vertaistukea ja samassa tilanteessa olemista. En tarkoita, etteikö mies olisi tukena kun ähisen raskausjuttuja, mutta ymmärrän olleeni esikoista odottaessani todella ainutlaatuisessa tilanteessa; yksi parhaimmista ystävistäni oli samaan aikaan raskaana – vain 10 päivän erolla.

Nyt kun tätä samaa tilannetta ei ole, vaikka tiedän lähellä olevan kuukauden tai kahden päästä laskettuja aikoja, mutta ei ketään joka olisi niin lähellä, että voisin samaistua jokaiseen hetkeen hänen kanssaan. Sitä tilannetta kaipaan nyt kovasti. Se oli parasta kun pystyi vertailemaan oireita ja kiroamaan alkuraskauden kivut ja ärsytykset, eikä toista ottanut tämä valitus ollenkaan päähän – olihan tilanne molemmille niin tuttu, ettei voinut olla ymmärtämättä toisen tuskaa tai iloa. Onhan tässä odotuksen varrella paljon iloa, mutta täytyy myöntää, että surut on vaikeampi jakaa, jos ei ole varma toisen ymmärryksestä.

Uskon selviäväni tästä odotuksesta "yksin", mutta haikailen viime raskauden tukiverkoston perään. Kiitos tälle aarteelle siitä! <3 Kenen kanssa minä nyt törmään mahakummut yhteen tömisten? Jep, sekin on mahdollista, kun viimeisillään olevat naiset pyörivät samojen vaaterekkien ympärillä; omia mittasuhteita on vaikea siinä kohtaa enää hahmottaa.

Nyt raskausviikko 23+6

28.6.2017

MUISTOJEN IKUISTAMINEN – IHANAN 1-VUOTIAAN KUVAUKSET ERÄÄNÄ KESÄILTANA


Sain suuren kunnian toimia erään 1-vuotiaan kuvaajana kesäisenä maanantai-iltana. En ole ennen kuvaillut muiden lapsia, mutta sydämeni sykkii jollakin tavalla kuvaamista sekä tietenkin lapsia kohtaan. Ilta oli naurun täyteinen sekä koko kuvaushetkestä jäi itselleni erittäin energinen ja iloinen olo.


Olen ennenkin puhunut valokuvaajan tärkeydestä , mutta aihetta voisi laajentaa myös siihen arkisempaan tapaan muistojen tallentamiseen – ota siis kuvia kännykällä, kameralla tai vaikka filmikameralla, kunhan otat niitä. Nämä muistot jäävät ikuisiksi ajoiksi, eivätkä tällä tavoin jää muistin ulottumattomiin. Näitä kuvia voi katsella jälkeenpäin hymyssä suin, vaikka vauvan ensimmäiset elinkuukaudet olisi hämärän peitossa; näin käy varmasti monelle vanhemmalle.


Meidän kuvaushetki kesti reilu 30min ja saimme noin 20 kuvan paketin tämän pienen pojan äidille ilostuttamaan heidän arkeaan. Toivon, että hän on tyytyväinen näihin kuviin, vaikken olenkin melkoinen amatöörikuvaaja ja tämä oli tosiaan ensimmäinen lapsikuvaukseni. Olen vain omaa lastani ikuistanut tässä kahden vuoden aikana. En kieltäydy, vaikka tämänkaltainen tilanne tulisi uudestaan vastaan, mutta ammattilaiseksi en itseäni väitä, mutta aika ilahduttavaa tämä oli. Ihana kun harrastukset vievät kuin itsestään uusille alueille.


Kiitos vielä tälle perheelle aurinkoisesta kuvaushetkestä. Tämä pieni miehen alku oli niin reipas 1-vuotias, eikä naurulta voinut välttyä. <3

Kuvat julkaistu heidän luvallaa. <3

26.6.2017

RASKAUSVIIKKO 10.


Jos tahtoisin jatkaa raskausajan valitusvirttäni, niin se jatkuisi aika samanlaisena kuin aiemminkin. Tilanteet eivät ole muuttuneet, mutta onneksi kevät on lämpenemään päin ja aurinko jaksaa ilostuttaa meitä melkein päivittäin.

Raskausajan paras energiantuoja on selvästi muutaman tunnin aamu-ulkoilu raikkaassa ja aurinkoisessa kevät säässä; äiti sekä taapero nauttivat tästä. Ilman ulkoilua koko päivä tuntuu menevän sumussa ja raskaanlaisesti, mutta nämä ulkoilut ovat pelastaneet minut. Myös lepohetkiä tämä ulkoilu tuo lisää, koska mini tykkää nukkua nyt reilun 2h-2,5h unia meidän reippailuiden jälkeen. Toivon, että tämä jatkuu koska päiväuniaika ei koskaan voi olla liian pitkä.

Ensimmäiseen ultraan on vajaa kolme viikkoa, enkä millään jaksaisi odottaa. Kokonaisuudessaan tämä aika on mennyt kuitenkin nopeampaa kuin esikoista odottaessamme, mutta silti liian hitaasti. Varmasti jokainen raskaana oleva odottaa ensimmäistä ultraa kuin kuuta nousevaa; kaikki tahtovat huolen ja pelon lähtevän pois takaraivosta.

Myös tämä odotus on ihanaa salailun aikaa. Ensimmäisessäkin raskaudessa olisin tahtonut hieman pidempään salailla ja nytkin tahdon varmistella vielä sen ultran jälkeen, että ollaan turvallisilla vesillä. Jotenkin kaikki tuntuu muutenkin turvallisemmalta kun koko maailma ei tiedä meidän salaisuuttamme.

Sanoin eräs ilta minimimmille; "Kohta sinun on valmistauduttava jakamaan äiti vauvan kanssa." Sanoin tämän ennen untenmaille siirtymistä ja tunnin päästä nukahtamisesta lapsi heräsi huutamaan kauheasti ja hoki "vauva, vauva!" Jaiks, taidan olla vielä hänelle hiljaa tästä vauvasta. Hän ei taida olla kovin valmis tähän kaikkeen. Toivotaan, että tilanne on toinen loppuvuodesta. Hups!

Nyt raskausviikko 23+2

24.6.2017

RASKAUSVIIKKO 8.


Huomaan unentarpeen lisääntyneen aivan valtavaa tahtia. Nyt kun lepääminen kesken päivää ei onnistu samalla tavalla kuin ensimmäisen raskauden kohdalla, tarvitsisi yöunien olla noin 10-12 tunnin mittaiset. Muutama yö sitten maltoin kerrankin käydä ajoissa nukkumaan ja sainkin kaikkiaan 11,5 tuntia unta kerättyä varastoon ja en tuntenut itseäni väsyneeksi. Tosin ehkä lyhyemmät yöunet riittäisi, jos ei tarvitsisi haahuilla ympäri taloa montaa kertaa yössä, mutta minkäs teet kun kroppa sekoilee. En haluaisi näiden raskausviikkoa koskevien tekstien olevan aina yhtä valitusta, mutta tämä uniasia tuntuu tällä hetkellä tosi tärkeältä ja arkea vaikeuttavalta asialta.

Miten sitä malttaisi käydä nukkumaan ajoissa eikä jäädä nauttimaan siitä omasta ajasta. Minusta on ihanaa kun saa avata netflixin, työntää aivot komeron perimmäiseen nurkkaan ja käpertyä peiton alle nauttimaan tuosta hetkestä – rauhasta. Ehkä muutamana iltana viikossa on vain tehtävä poikkeus ja otettava se nukkumatti ajoissa unikaveriksi. Kai sitä sitten saa nukkua kun lapset ovat jo koulussa? Saahan?

Ruokahalu on ihan kohdillaan, mutta aika rajoittunutta. Välipalojen kanssa on ongelma, kun tutut rahkat eivät maistu ja olisi keksittävä tilalle jotain yhtä täyttävää, mutta terveellistä. Hedelmiä voisin vedellä päivät pitkät ja niitä onkin jääkaappi aina täynnä.

Eilen tuli myös tieto, että kuukausi pitäisi odotella ensimmäistä ultraa ja mahdollista huojennusta siitä, että kaikki olisi hyvin. Minkä takia tämä raskaana olo onkin aina yhtä pelottavaa ja ihanaa? Ihana kuvitella minkälainen tyyppi tällä kertaa mukana kulkee vai kulkeeko ollenkaan? Onhan hänellä kaikki hyvin? En ole joutunut vielä kokemaan näissä asioissa mieltä mustuttavia tapahtumia, mutta läheisillä on niin käynyt, ja siksi osaan pelätä. Osaan pelätä vielä enemmän, kun tiedän mitä voi menettää. Voimme menettää tuollaisen ihanan persoonan, joka viihtyy kainalossa ja nauraa kippurassa kun sille tuulelle sattuu. Rakkautta mahan täydeltä – sen pelkään menettäväni.

Nyt raskausviikko 23+0

22.6.2017

RASKAUSVIIKKO 7.


Tänään kävelin sumuisin silmin neuvolaan; ei siis viime yönäkään nukuttu vaan valvottiin tuntitolkulla. Toivon tämän olevan erittäin lyhyt vaihe, koska olisi kiva nukkua ennen kuin meidän taloudessa on taas pieni vauva yösyöttöineen. Neuvola oli hieman etuajassa raskausviikkoihin nähden johtuen heidän lomistaan, mutta minun puolestani tuolla ei ollut väliä – yksi viikko sinne tai tänne.

Olisin toivonut kuulevani sydänäänien pumputusta, mutta tiesinhän minä sen, ettei niitä kuulla kun vasta ensimmäisessä ultrassa. Kääk, menisipä kuukausi nopeasti. Uskon, että odotus kokonaisuudessaan menee nopeasti taaperon pitäessä arjen vauhdikkaana, mutta tämän ensimmäisen ultran odottaminen tuntuu hitaalta kuin tahmea etana.

Neuvolassa käytiin läpi edellinen odotus ja synnytys. Mitattiin verenpaine ja hemoglobiini sekä se kamala paino. Viime raskaudessa painoa tuli ja tuli, josta sain kuulla useasti. Voin onneksi sanoa, että sama lähtöpaino oli nyt kuin edellisellä kerralla, mutta pakko myöntää että syöminen ja kalorit pyörii hieman mielessä, kun pelkään sitä painonnousua. En väitä syöneeni edellisellä kerralla pelkkää salaattia ja hedelmiä, mutta osa syynä painonnousuun oli varmasti nesteet sekä loppuajan liikkumattomuus jatkuvien supistelujen takia. Ei vaan pystynyt. Ja olo oli monta kuukautta ennen synnytystä tukala. Toivonkin, että tämä raskaus olisi erilainen. Olen kylläkin valmis kaikkeen, kunhan pienellä on maailman turvallisinta kasvaa ja kehittyä.

Voi kun aika menisi nopeasti <3

Nyt raskausviikko 22+5

20.6.2017

MITEN SAADAAN LENTOMATKA SUJUMAAN TAAPERON KANSSA MAHDOLLISIMMAN HELPOSTI?

Meidän ensimmäinen matka lähestyy, mikä aiheuttaa jossain määrin jännitystä ilmapiiriin. Yritän miettiä koko ajan mitä erilaisia tilanteita voidaan kohdata lentokoneessa ja miten niistä selviydytään. Kaikkeen ei varmasti löydy valmista ratkaisua, mutta uskon lennon sujuvan ainakin kohtalaisesti. Tyttö on kuitenkin sen verran iso, joten osaa kertoa omia tuntemuksiaan sekä ymmärtää meidän ohjeita hyvin. 

Mitä pakataan käsimatkatavaroihin taaperoa varten?
  • Teippivaippoja
    • Emme ole käyttäneet teippivaippoja sitten kävelemään oppimisen, mutta lennolla uskon niiden olevan erittäin käteviä; ei tarvitse ottaa kenkiä tai housuja kokonaan pois, vaan vaipan saa sujautettua helposti näiden välistä.
  • Herkkuja / Eväitä
    • Laukkuun pakataan talkmuruja, smoothiemehuja sekä puuropusseja. Meidän lennolla ei tainnut olla varsinaista ruokatarjoilua, joten varaudutaan helpoilla eväillä. Näillä sotkeminen ei ole niin todennäköistä. Ehkä myös lentokentältä napataan voileipiä tai vastaavia helppoja eväitä matkaan. 
  • Ipad / Netflix
    • Olen ostanut itselleni Netflix-palvelun, jossa on ohjelmien lataus mahdollisuus, joten lennolla voi katsoa lempisarjoja ja ohjelmia ilman nettiä. Lataukseen lähtee ainakin Taavi Tiikeri sekä Pipsa-possu.
  • Kosteuspyyhkeitä
    • Vaikka aiommekin pakata helppoja eväitä mukaan, niin jonkinlaista sotkua on varmasti luvassa. Näillä pyyhitään helposti tahmeat sormet sekä taaperolta että äidiltäkin.
  • Pieneen tilaan meneviä leluja
    • Meillä lähtee matkaan muumifiguureja ja autoja. Näillä onnistuu leikit pienellä pöydällä. Little People-hahmot ovat myös sopivan kokoisia. Katsotaan kuinka paljon nämä kierivät lattioilla ja kanssa matkustajien jaloissa. 
  • Tuubihuivi
    • Itse kärsin usein lennon jälkeen kipeistä niskoista tai karheasta kurkusta – kiitos lentokoneen kovan ilmastoinnin. Pelkään lapsen sairastuvan tästä helposti, joten kevyt tuubihuivi kaulassa voisi ehkäistä viiman käymistä kurkun alueella.
  • Kevyt peitto unia varten
    • Peitto unia varten, ilmastoinnilta suojautumiseen tai ihan vaan löytämään itselle paremman asennon, jos käsi meinaa puutua taaperon kannattelusta hänen unien aikana.
  • Laukkuun pakataan myös tavallisesti hoitolaukussa matkaavat tarvikkeet: esimerkiksi vaihtovaatteet, pastillit ja käsidesi.

Kommenttikenttään saa heittää ideoita, joita ilman ette olisi pärjänneet lennolla. Niitä voin sitten keräillä omien vinkkien jatkoksi, jotta saataisiin seuraaville tätä asiaa pähkäileville kiva tietopaketti kasaan. <3


19.6.2017

RASKAUSVIIKKO 6.


Päivisin olotila on pysynyt oikein hyvänä, eli en ole kärsinyt suuremmin pahoinvoinneista, mutta yöt ovat olleet kamalia. En vain ole saanut nukuttua. Nukkumatti tainnuttaa helposti ja kivuttomasti, mutta sitten keskellä yötä alkaa jatkuva heräily ja valvominen. En tiedä johtuuko tämä hormoneista vai stressaako tämä kaikki muuttuva minua jotenkin alitajunnan tasolla. Viime raskauden aikana en muista tälläistä olleen ensimmäisellä kolmanneksella, mutta ainahan raskaudet voivat olla hyvinkin toisistaan poikkeavia.

Nyt kun tätä tekstiä tässä kirjoittelen, niin voin hyvillä mielin sanoa energiaa riittävän, koska viime yönä nukuin melko hyvin ja heräsin vain 3 kertaa yön aikana. Jaksaminen on aivan eri tasoa, jolloin salilla rehkiminenkin on tuntunut tehokkaammalta; mieli ja kroppa ovat virkeänä yhdenkin yön jälkeen.

Ajattelin myös, että onpa helppoa piilotella ainakin ensimmäiset 12 viikkoa tätä raskautta, mutta nyt jo tuntuu maha kasvavan. Turvotustahan tuo on varmasti enimmäkseen, mutta tuskin se tästä ainakaan pienenemään päin enää on? Uskalsin myös varata raskaus- ja newbornkuvaukset meille. Tiedän, että riskit ovat suuret, mutta pelkäsin samalla, että meidän lempivalokuvaajan kalenteri täyttyy pikavauhtia – tällä kertaa en jää ilman kuvia!

Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola, jota odotan kovasti, vaikka tiedän ettei siellä tarkastella vauvan (sikiön) vointia ollenkaan. Kyllä tämä odotus on rankempaa nyt toisella kerralla kun tietää mitä kaikkea on edessä ja on jaksettava taaperon kanssa, mutta silti kaikki sen arvoista. <3

Nyt raskausviikko 22+2

16.6.2017

RASKAUSVIIKKO 5.


Tämä on jännittävää, mutta samalla niin pelottavaa aikaa. Testi on näyttänyt plussaa, mutta silti sitä miettii kaikenlaista; onko kaikki hyvin ja kestääkö pieni matkassa loppuun asti? Näille asioille saa varmistusta vasta raskausviikon 12 jälkeen ultran myötä – en jaksaisi millään odottaa.

Olen kertonut muutamalle ystävälle, joilla kaikilla on samanikäinen lapsi kuin meidän minimimmi on. Uskon, että kävi miten kävi, niin heiltä saan tuen kaikkeen. Halusin kertoa asiasta niille keiden puoleen voin kääntyä, jos siltä tuntuu – niin ilossa kuin surussakin.

Koko ajan olotila muistuttaa tästä alkavasta matkasta, mutta onneksi olo enemmänkin siedettävä. Toivon, että pääsen yhtä vähäisellä pahoinvoinnilla kuin ensimmäisessä raskaudessa pääsin. Enää ei ole pitkä matka ensimmäiseen neuvolakäyntiin; tuttu neuvolatätsy vastasi iloisesti puhelimeen soittaessani ja muisti meidän perheen sekä esikoisemme. Ihanaa asua pienellä paikkakunnalla, jossa voit jäädä mieleen. Tämä kaikki on niin tuttua, mutta toisaalta kaikki on taas niin uutta.

Nyytti, pysythän matkassani <3

Nyt raskausviikko 21+6

14.6.2017

RASKAUSVIIKKO 4.

Tässä on ensimmäinen raskausviikko-tekstini, josta kaikki alkoi. Näitä tulee useampi per viikko siihen asti kun pääsemme siihen nykyhetkeen.

Kävelimme tytön kanssa kauppaan muskarin jälkeen; mieleni kaipasi varmuutta ja ostin raskaustestin. Kävelin rattaita työntäen reippain askelin kotiin. Tyttö kävi matkamme aikana nukkumaan päiväuniaan. Kävelin sisälle ja tein testin kutkuttavasta jännityksestä kärsien. Mietin mielessäni nähdessäni testituloksen: " Plussaa näyttää ja siltä se on kyllä jo tuntunutkin." Pieni nyytti oli siis muuttanut minuun ja aikoo saapua loppuvuoden puolella perheeseemme. <3

Miehelle kerroin samantien viestillä asiasta. Odotin vastausta pitkään tai siltä se ainakin tuntui; miehen laittaman viestin sisältö taisi olla ytimekästä meininkiä eikä kyyneleiden vuodatusta – melko miesmäistä meininkiä tuttuun suomalaiseen tapaan. Illalla töistä palatessaan mies oli kuin uutinen olisi jokapäiväistä. Meidän arjessa taapero pitää vauhtia yllä, eikä syvällisiin keskusteluihin ole aina aikaa. Mietin, oliko tässä nyt jotain epäselvää? Oliko mies ymmärtänyt viestin sisällön väärin? Olinko vain minä innoissani tästä?


Illalla mies käväisi salilla ja tuli suihkun kautta lukemaan päivän aiheita puhelimellaan viereeni ja sanoi: "Koska niitä sydänääniä voi taas kuunnella kotona?" Siitä minä tiesin. Hän oli innoissaan omaan tuttuun rauhalliseen ja aika miesmäiseen tyyliin: rennosti, mutta samaan aikaan niin suloisesti.









Tämä uusi tulokas on odotettu, mutta silti se aina yllättää ja saa hämmästymään. Olimme varmoja, että nyt olisi voimia taas jaksaa toisen pienen kanssa taaperon lisäksi. <3

Nyt raskausviikko 21+4

11.6.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT

Nyt on aika julkaista taas lapsiin liittyvä kirpputorilöytö. Edellinen löytö oli ihastuttava muki, joten on aika jatkaa samalla linjalla – ruokailulla.



Kirpputoriharakan löytö: Vaaleanpunainen Ezpz Mini Mat silikoninen ruokailualusta.

Löydön ominaisuudet: Mini Mat mahtuu kokonsa puolesta suurimpaan osaan syöttötuolien tarjottimista. Tähän on hauska lajitella toisistaan erikseen ruoka ja vihannekset tai tehdä hauskoja kattauksia välipalalle. Pysyy erittäin hyvin paikoillaan, joten pienenkin vauvan on helppo käyttää tätä ruokaillessaan.

Arvo: Tuotteen jälleenmyyntiarvo on 19,90€ / Ipanainen.fi

Ostohinta / Ostopaikka: 7€ / Perhekirpputori Centtilä, Kouvola.

Kunto: Tuote oli kuin uusi, mikä oli mainittu myös hintalapussa. Tuote oli myös alkuperäisessä pakkauksessaan.

Ja lopuksi tuttu kysymys kuuluu; 


Hitti vai huti ?

10.6.2017

PERHEEMME KASVAA KOKOA SYKSYN TULTUA

Suunnittelin räväkkää alkua uudelle blogipohjalle tänne bloggeriin alkuvuodesta, mutta armoton väsymys vei voimat. Nyt alkaa pikku hiljaa helpottamaan neljän kuukauden jälkeen ja arki on hieman energisempää. En ole halunnut syytä tälle hieman hiljaisemmalle postaustahdille vielä kertoa, mutta nyt uskoisin olevan korkea aika. Me ei olla enää kauan kolmistaan vaan meitä tulee olemaan lokakuun loppuun mennessä neljä! SIIS NELJÄ! Helmikuussa testin näyttäessä plussaa alkoivat raskausoireet melkein samantien: väsymys, etova olo sekä nopeasti kasvava vatsa. Kiitokset nykyiselle mutsimuodille, jossa paidat ja farkut eivät kiristä, vaan voi käyttää liehuvia tunikoita ja legginssejä, joten salailukin onnistui aika pitkälle.

Tällä hetkellä on alkanut RASKAUSVIIKKO 22, eli ollaan jo yli puolen välin. Olen kirjoitellut ajatuksia ylös raskausviikko kerrallaan ja alan niitä pian teille julkaisemaan. Välillä on luvassa valitusta ja välillä vaaleanpunaisia kuplia — kaikki on mielestäni sallittua kun hormonit ja olotilat heittelevät myrskyn lailla.


Elämä on välillä niin jännittävää. <3

6.6.2017

MATKAKUUME HELPOTTAA MATKUSTAMALLA

Nyt kun olen viettänyt melkein kaksi vuotta kotona ja ihan oikeasti pelkästään kotona yöpymällä, lukuunottamatta pari kuukautta sitten tekemäämme Skidit risteilyä, on ihanaa päästä vaihtamaan maisemaan – edes hetkeksi. Olemme pidemmän aikaa kuumotelleet matkustamisella jonnekin lämpimään, mutta vasta viikonloppuna se alkoi tuntua oikealta päätökseltä. Uskomme, että lapsemme on jo niin iso, että osaa olla lentokoneessa sen muutaman tunnin ajan, eikä raivoa koko lentoa kanssa matkustajia ihastuttaen. Uskomme, että hänen kanssaan on jo melko helppo liikkua.


Varasimme eilen matkan Alanyan lämpöön, koska sinne löytyi vielä paikkoja kivoista hotelleista täysihoidolla sekä hinta viikon matkalle oli kohtuullinen. Eilen kävimme heti aamusta myös ottamassa tytöstä passikuvat ja tänään saimme hakemuksen etenemään poliisilaitoksella. Nopeasti tämä kävi – niin kuin meidän matkasuunnitelmat aina – mutta en montaa viikkoa kauempaa jaksaisikaan odottaa. Tässä on niin hemmottelua vailla, ettette uskokaan. Ai miksikö? Lupaan palata tähän aiheeseen tarkemmin vielä myöhemmin tällä viikolla.



Nyt saa heitellä sellaisia must vinkkejä kommentteihin, mitä tulee ottaa huomioon kun matkustaa taaperon kanssa tai millä tekee matkasta aikuisillekin rentouttavan! Minua kiinnostaa myös, miten kannattaa rattaat pakata, jotta ne saapuisivat koti Suomeen asti ehjinä? Ensimmäistä kertaa matkustamme siis kolmestaan, joten tästä valmista melko erilainen reissu aikaisempiin verrattuna.

En malta odottaa <3

1.6.2017

TAAPERON SOKERINKÄYTTÖ OSA 2. + VINKKI JÄÄTELÖHERKKUUN, JOSSA 0% LISÄTTYÄ SOKERIA

Nautimme tänään kauppareissun päätteeksi sokeritonta mehujäätä, vaikkei sää ehkä ollutkaan kovin kesäinen raekuuroista ja tummista pilvistä johtuen. Olen miettinyt ensimmäisen sokerista kertovan postauksen jälkeen paljon tätä lasten sokerinkäyttöä – enkä minäkään sitä kokonaan tahdo kieltää. Olemme kesäkuumalla nauttineet jo muurinpohjaletuista ja hillosta, mutta on mukavaa kun vaihtoehtoja löytyy myös sokerittomiin herkkuihin. Olisi hienoa opettaa lapselle tervettä herkuttelua ilman makean aiheuttamaa ähkyä – en tiedä onko se mahdollista, mutta yritän ainakin.

En myöskään tahtoisi, että lapsi yhdistää herkut johonkin tiettyyn tapahtumaan. Esimerkiksi juhlat tai kyläilyt sukulaisilla ja ystävillä voisivat joskus ollu herkkupainotteisia, mutta voitaisiin myös panostaa johonkin muuhun kuin vatsalaukun hemmotteluun. Tiedättekö mitä haen takaa? En siis tahdo lapsen ensimmäisenä ajattelevan herkkuja, kun mainitaan menevämme kylään jonkun luo. Yhdessäolosta ja toisten seurasta voi nauttia ilman herkkuja; tämän haluaisin lapsenkin ymmärtävän. <3

Toivoisin, että nauttisimme tulevaisuudessa joskus tai vain harvoin lisätystä sokerista, mutta oppisimme myös herkuttelemaan ilman sitä. En halua kehittää sokerista lapselle suurta peikkoa, mutta tahdon nauttia siitä yhdessä kohtuudella.


Ja lopuksi tahdon jakaa myös tämän vinkin aiemmin mainitsemastani sokerittomasta mehujäästä, joka löytyi meidän paikallisesta Prismasta. Saanen esitellä Apetit Vegepops-mehujään. Ei lisättyä sokeria ja ainakin kuvassa näkyvä maku oli jokaisen mieleen. Takapenkiltä kuului vain "Nam nam" koko matkan ajan, muuten keskityttiin jäätelön nauttimiseen, eikä ylimääräisiä juttuja tällä matkalla kerrottu. Näitä makuja löytyi useampi vaihtoehto. Ensi kerralla taidamme kokeilla jotakin muuta, jotta löydämme sen lempparin. Nam, ihanaa kesää kaikille sokerilla tai ilman, sillä jokainen tyyli on se oikea. <3

Täältä voit myös lukea mietteitäni taaperon sokerinkäytöstä.