Pieni ihme täytti eilen 1,5 vuotta; ajanjuoksu hämmästyttää aina vaan. Hän on niin taitava pieni, ettei äiti meinaa pysyä perässä näiden uusien taitojen kanssa. Reilu 6 kk ollaan jo kävelty, mikä on muuttunut matkan varrella sellaiseksi sirkustaiteiluksi, etten aina tiedä sulkisinko silmät ja toivoisin parasta. Muksahdellaan, mutta taituri muksahtaa yleensä kovin taidokkaasti ja suurilta haavereilta ollaan vältytty.
Tänään kävimme neuvolassa, jossa hommat meni samaan rutiininomaiseen tapaan kuin aina ennenkin. Mitään uutta emme oppineet, mutta saimme huomata tytön kasvaneen oikein paljon. Muutamina edellisinä kertoina paino on tippunut reilusti, mutta pituuskasvu ei ole koskaan pysähtynyt. Ikiliikkuja on kuluttanut vain enemmän kuin pieni maha on jaksanut vastaanottaa ruokaa. Nyt painoa olikin tullut 1,8 kiloa, joten meidän voimamimmi on malttanut olla pöydän ääressä ruokaaikaan. Pituuttakin tuli reilut 4cm, joten ei ole kumma kun alkaa bodyjen napit paukkumaan.
Nämä pienet suuret taaperot osaavat joka päivä yllättää. Eilen hän yritti laittaa itkuhälyttimen johtoa paikoilleen; äiti seurasi vierestä ja sai ihmetellä taaperon hoksottimien toimintaa. Nämä ovat näitä äitien juttuja; pienetkin jutut tuntuvat niin suurilta. Hämmästystä ja ihastusta koetaan päivittäin, jonka sekaan mahtuu myös niitä harmeja. Yleensä ne ovat 1,5 vuotiaan kiukkupuuskia, mitkä talttuvat pienellä kutituksella tai halauksella. Joskus äidille saattaa kasvaa harmaita hiuksia aivan huomaamatta, mutta vielä hiuspehkon yleisilme näyttää melko vaalealta – Ei siis ihan huono tilanne vielä.
Nämä päivät kun hujahtavat aivan huomaamatta, niin pitäisikö jo alkaa suunnittelemaan niitä 2-vuotissynttäreitä? Ne ovat varmasti jo nurkan takana ennen kuin huomaankaan. Hui! Huomenna kerron teille mitä muutoksia blogiin on vielä luvassa, kun virallisesti olen astunut pois CASA Blogien piiristä ja suuntaan nokkani kohti uusia tuulia. Pysyhän kuulolla, pus <3Tunnisteet: taaperojutut
