Kaksplus.fi

10.12.2017

KULTAMURUNEN, LÄHETTÄISITKÖ TÄNÄ JOULUNA KOTIMAISEN TERVEHDYKSEN?

Postaus toteutettu yhteistyönä Kultamurunen:n kanssa 










Kultamurunen oli minulle entuudestaan tuttu tai oikeastaan ehkä vielä enemmän nainen tämän tuotemerkin takana. Olen tavannut hänet poikansa kanssa meidän perhepuistossa. Jo varmaan ensimmäisessä tapaamisessa sain kuulla Kultamurunen-tuoteperheestä, joka on niistä ajoista laajentunut paljon. Valikoimasta löytyy postikortteja erilaisia tilanteita varten; joulua, ristiäisiä, häitä ja monia muita juhlia varten löydät kortit nettikaupasta tai jälleenmyyjiltä. Valikoimissa on myös sisustusprinttejä kehyksillä ja ilman sekä magneetteja. Itse taisin heti ihastua taaperon kanssa magneetteihin – niitä järjesteltiin jääkaapin oveen hartaudella pitkään.

Minusta on aina ihanaa tukea paikallisia pienyrittäjiä tai ylipäätänsä suomalaisia pienyrittäjiä. Mitä jos tänä vuonna ostaisit joulukortit tai lahjapaperit joululahjoja varten suomalaista pienyrittäjää tukien? Itse olen ostanut moneen pakettiin suomalaisten merkkien lahjoja, mutta nyt oli ihanaa kääräistä ne myös suomalaisen suunnittelijan paperiin, jonka päälle laitoin Kultamurusen pakettikortin. Olen pyrkinyt joka joulu miettimään lahjojeni alkuperää sekä sitä, ettei kaikki olisi suurten jättiketjujen tuotteita. Lahjapapereita ei valitettavasti ainakaan vielä saa Kultamurusen-nettikaupasta, mutta voit löytää niitä seuraavilta jälleenmyyjiltä; Kouvolasta Sisustusliike Dreams, Vadelmatarha sekä Kuusankosken INFO Kirjakauppa Kirjasavinen, Kotkasta Vadelmatarha, Iitistä Maatilatori, Lahdesta Marakattimarssi ja Helsingistä Kukkuu Store.

Kultamuruselta löytyy muutamia sisustusprinttejä, joita voit ostaa ihan sellaisenaan tai kehyksellä. Laitoin taulun ensin tytön huoneeseen hyllylle, mutta nopeasti kehys päätyikin taaperon sängyn ylle yhdessä hänen jalanjäljestä tehdyn taulun kaveriksi. Kurkkaa nettikaupasta sisustusprinttien valikoima! Myös magneetteja voit ostaa yksittäin täältä!

Nettikauppa on pullollaan ihanuuksia, joista löytyy nyt siis jouluunkin monta ihanaa juttua. <3 Instagramissa voit osallistua kilpailuun, josta voit saada itsellesi Kultamurusen ihanan paketin; Taulun mustalla tai valkoisella kehyksellä, 4 kpl magneetteja sekä 5 kpl 1-osaisia kortteja. Käykäähän osallistumassa. <3

Kortit, printit ja magneetit valmistettu Suomessa.

7.12.2017

TULA TODDLER / ÄITI, JOKA EI TIENNYT MISTÄÄN MITÄÄN

Yhteistyö toteutettu yhdessä Vauvauva:n kanssa.







En osannut miettiä millainen meidän elämästä tulee esikoista odottaessa. En miettinyt minkälaisia arvoja haluan hänen omaavan tai syötänkö hänelle pelkästään luomuruokaa. Keskityin hankkimaan kaiken tarpeellisen materian häntä varten valmiiksi, minkä uskoin olevan hänen ensimmäisten elinkuukausien kannalta tärkeitä, vaikken mistään oikeastaan mitään tiennytkään. En tiennyt äitien keskuudessa vallitsevista trendeistä tai minkälaisia erilaisia kasvatusmetodeja on olemassa. Ehkä olin enempi kunhan hengissä selvitään tyyppistä äitiä – ainakin alkuun.

Tuijottelin synnytysosastolla vauvaa, jonka suu kupli lapsivedestä. Ihmettelin tuota pientä myttyrää, enkä oikein tiennyt mitä hänen kanssaan tekisin. En vielä ymmärtänyt olevani äiti. Äitiystävien ja äitivauva-ryhmän sekä neuvolan kautta sain tietoa elämäämme, josta aloin kasaamaan meidän näköistä kokonaisuutta palapelin tavoin. Lopulta palat loksahtelivat kohdilleen ja tiesin tekeväni kaikkeni tuon pienen myttyrän hyväksi, joka osasi jo paljon muutakin kuin tehdä suullaan lapsivedestä kuplia.

En tiennyt perhepedistä mitään. Ajauduimme siihen, koska lapsi ei nukkunut pitkiä pätkiä omassa niin somassa ja sisustukseemme sopivassa korisängyssä, vaan hän mieluummin jäi syönnin jälkeen kainalooni nukkumaan. Enkä lopulta itekään olisi jaksanut nousta montaa kertaa, jopa tuhatta kertaa yössä hakemaan vauvaa syömään ja palauttamaan häntä takaisin. Lopulta väsymys varmisti, ettei hän poistunut heti ensimmäisten elinkuukausiensa aikana viereltäni vaan nukahdin hänen kanssaan, enkä muistanut palauttaa häntä enää koskaan tuohon sänkyyn. Soma se oli, mutta hän ei sitä kaivannut.

Joku höpisi korvaani sormiruokailusta. Mietin tuolloin, että eikö ne vauvat syökään sosetta? Olin taas huuli pyöreänä informaatiotulvan ja simppelin sormiruokakeittiön-facebookryhmän vinkkien kanssa. Siitä alkoi meidän taipaleemme sormiruokailijana. Emme valinneet sormiruokailua meidän lapselle sen takia, että se olisi jotenkin trendikästä vaan koska se kehittää suun motoriikkaa ja oikeastaan on paljon helpompaa keskittyä omaan syömiseensä kun vauva osaa itse syödä, eikä tarvitse jokaisella suullisella äidin apua. Myös meidän poikamme saa aloittaa sormiruokailun, mutta emme hänenkään kohdalla kieltäydy soseista vaan teemme joka päivä niin kuin parhaalta tuntuu.

Olin myös nähnyt kun äidit tai isät kantavat lapsiaan liinoissa tai muistan, kun veljeni kantoi esikoistaan kantorepussa meidän vieraillessa eläintarhassa, mutta näistä tapahtumista ei jäänyt mieleeni mitään ahaa-fiilistä, jonka olisin osannut liittää meidän elämäämme heti ensi hetkistä alkaen. Tähänkin tarvitsin hieman ystävän apua ja suosituksia sekä sen, ettei esikoinen pystynyt nukkumaan tasaisella ensimmäisen 3 kuukauden aikana. Ystäväni oli hankkinut Tula Standardin vauvalle sekä erilaisia ihania kantoliinoja. Sain häneltä kokeilla Tulaa ja olin heti myyty! Tahdoin tämän myös meille ja niin loppui meidän itkun täyteiset vaunulenkit, kun pystyin pystyasennossa kuljettamaan vauvaani niin mukavasti, etteivät käteni eikä selkä kärsineet tästä ollenkaan. Parasta kantamisessa on oikeasti se, että saat kädet vapaaksi. Luit aivan oikein, KÄDET VAPAAKSI! Tätä kaipaa erittäin paljon silloin kun vauva on pieni ja viihtyy vain sylissä.

Kantaminen on jatkunut jo yli kahden vuoden ajan, eikä loppua näy sillä saimme yhteistyön merkeissä Vauvauva:lta Tula Toddler-katonrepun Turkin matkallemme, josta voit lukea täältä. Vauvauvalta löytyy jokaista Tulan kantoreppua: Tula standard, Tula Toddler sekä Tula Free-to-grow. Löydät heidän Tulan kantoreput täältä, mutta myös muita malleja löytyy heiltä. Olen itse nyt kantanut vauvasta taaperoon Tulalla ja mielestäni kantoreppu on erittäin toimiva; helppo käyttää eikä rasita selkää. Kuositkin ovat niin ihania, että visualisti ei voi olla rakastumatta niihin. <3

Löytäkää jokainen oma tienne ja kasatkaa oma tyylinne kasvattaa lapsia pala kerrallaan. Unohtakaa, jos teitä moititaan ja uskokaa itseenne. Niin minäkin olen tehnyt, vaikka olen saanut kuulla tekeväni jotain "väärin" lasteni kanssa. Vinkkejä kannattaa kuunnella, mutta lopulta sen päätöksen tekee äiti. Nukuttakaa vieressä tai viekää lapsi toiseen huoneeseen, kunhan kaikki saavat nukkua. Syökää kaupan valmisruokia tai tehkää luomua kotona, jos se on teidän mielestä paras ja mukavin vaihtoehto. Kanna lastasi tai työnnä häntä rattaissa, jos lapsi saa niin nukuttua. Tehkää kaikki niin, että teidän perheellä ja varsinkin lapsella on hyvä olla – millään muulla ei ole väliä.

Vauvauva




4.12.2017

MIKSEI KUKAAN HUOMANNUT VAUVAN MURTUMAA SYNNYTYSSAIRAALASSA? / SEITSEMÄN VIIKON IKÄINEN VAUVA





Hitsi, tämäkin postaus on kaksi päivää myöhässä, mutta minkäs teet kun aika menee niin nopeaa tahtia, ettei perässä meinaa pysyä. Tämä seitsemäs viikko oli eräänlainen koettelemusten sekä onnen viikko. Aika tasaisesti siis positiivista ja hieman sitä epäonneakin. Ai miksi, no minäpä kerron.

Eräänä myöhäisenä iltana istuin sängyssä tuttuun tapaan vauva jo monta tuntia itkeneenä ja pystyasennossa häntä pidellen. Pompin ja hytkyin ja yritin vain jaksaa. Tuntui pahalta pienen puolesta, mutta myös oma jaksaminen mietitytti. Juttelin whatsappissa äitiystävien kanssa ja se oli mitä tarvitsin juuri sillä hetkellä. Olin aiemmin päivällä saanut tietooni lääkärin, joka Kouvolassa auttaisi pieniä ja uskoi tähän refluksin olemassaoloon. Sain illan mittaan käydystä keskustelusta apua, tukea ja vinkkejä. Juuri niitä tarvitsin ja se oli sellainen virtuaalinen potku pyllylle – varasin Mehiläiseen ajan ja jo kahden päivän päästä istuimme vastaanotolla.

Ennen tuota varattua aikaa olimme käyneet vauvan kanssa jo päivystyksessäkin, kun esikoisen jälkeen vauvakin sairastui flunssaan. Pieni oli aivan tukkeessa ja yski, sekä refluksi paheni taudin myötä, joten pitkin yötä nostelin vauvaa ylös ja taputin selkää, jotta henki kulkisi taas paremmin. Aamulla tuon sumuisen yön jälkeen kävimme tarkastuksessa ja ottamassa hieman höyryä ja lääkettä. Nyt olemme oikeastaan vain sinnitelleet taudin kanssa, koska kuumetta ei onneksi ole, joten tämän kanssa on vain pärjättävä kotona.

Mutta tuo Mehiläisen vastaanotolla käynti muutti arkeamme hurjasti. Lääkäri tutki tarkasti ja kyseli paljon vauvan oireista, sekä oli huolissaan pienen flunssastakin. Me menimme sinne refluksin takia, mutta lääkäri halusi myös tutkia flunssaa sekä antoi toimintaohjeita sen varalle. Lääkäri määräsi refluksista kärsivälle vauvalle Gaviscon-lääkettä, mikä auttoi oikeastaan heti. Nousut vähenivät ja meillä on aika nauravainen vauva. Hänestä huomasi heti, että olo parani – iloinen poika kuoriutui aloitettuamme lääkekuurin. Nyt annamme 4-5 krt ruokailun jälkeen pienen annoksen Gavisconia ja elämä on helpottunut hurjasti.

Se mikä yllätti minut suuresti tuon lääkärikäynnin aikana oli se, että meidän vauvalta oli synnytyksen yhteydessä murtunut solisluu, mutta kukaan ei tuota huomannut. Ihmettelin miehen kanssa, kun vastasyntynyt huusi kuin viimeistä päivää aina kun häntä nosti ylös syliin. Pelästyimme miehen kanssa, että satutimme häntä ja miten esikoinen olikaan niin rauhallinen tähän vauvaan verrattuna. Lopulta ajattelimme hänen olevan vain niin paljon herkempi tapaus, että eiköhän se ajan kanssa mene ohi – menihän se, koska murtuma luutui. Lääkäri ei edes kotiutumistarkastuksessa tätä huomannut, mutta nyt vajaan seitsemän viikon iässä tämä "ihmeidentekijä" lääkäri huomasi solisluun murtuneen, mutta kuitenkin luutuneen hyvin. Itsestäänhän nuo paranevat, mutta itseäni lähinnä ärsytti ja itketti, että olemme kiusanneet vauvaamme kovasti ensi päivinä, sillä emme olleet tienneet tästä murtumasta. Sydämeni oikeastaan särkyi tästä tiedosta.

Tämän koko postauksen voisi kiteyttää niin, että kyllä äiti tietää aina parhaiten. Olisi pitänyt vain luottaa äidinvaistooni ja viedä lapsi aiemmin lääkäriin, vaikka neuvolalääkäri vähätteli kaikkea, sekä synnytyssairaalassa minun olisi pitänyt tiedustella tätä kummaa kipuitkua, joka silloin aiheutui vauvalle.

27.11.2017

JOULUKALENTERI, JOKA KESTÄÄ AIKAA JA SOPII SISUSTUKSEEN




Tänä vuonna jouduin etsimään meille uuden joulukalenterin, koska viime vuonna käytössä ollut be&liv:n kaunis kuusen muotoinen joulukalenteri ei vain toiminut lasten ihanana yllätysten kätköpaikkana; kuusen pallojen sisälle ei vain mahtunut mitään, joten luulen sen toimivan aikuisten tai lasten herkkukalenterina, sillä edes pienet leluyllätykset eivät sinne mahtuneet. Todellinen sisustusbloggaaja tietenkin tekisi valloittavan diy-kalenterin omin kätösin, mutta itsellä on nyt jo oma aika kortilla, joten päädyin etsimään meille jotakin valmista, mutta aikaa kestävää ratkaisua.

Aloitin jo lokakuussa seurailemaan erilaisia nettikauppoja ja olin valmis ihastumaan ikihyviksi johonkin joulukalenteriin. No paljon ei tuossa vaiheessa vielä ollut valikoimaa, eikä heti löytynyt mitään napakymppiä joulukalenteria. Onneksi pian tulikin tieto, että Aarrekid julkaisee heidän joulukalenterin; olinkin heidän aikaisemmin julkaisemaa kalenteria jo pitkään ihastellut. Siis Aarrekidiltä nappasin meille ihanan perinteisen mallisen kalenterin, johon en varmasti kyllästy ja missä on kivan kokoiset 10x10 taskut. Ihastuttava kuvitus tuo jouluista tunnelmaa skandinaaviseen kotiin sopivalla tyylillä. Kalenteriin ei kuulunut ripustuskeppiä, mutta ongelma ratkesi tummaksi sävytetyllä kukkien tukikepillä. Uskon, että tämä roikkuu meidän seinällä vielä 20-vuodenkin kuluttua jouluisena koristeena ja muistona lasteni lapsuusajan jouluista. <3

Jos täydellistä joulukalenteria ei olisi löytynyt, niin tänä vuonna oltaisiin menty jollain erittäin helpolla ja nopealla diy-joulukalenterilla, koska en halua hankkia mitään ihan kivaa vaihtoehtoa ja olla taas samassa tilanteessa ensi vuonna. Kiitos siis Aarrekidille, että teit niin ihanan kalenterin, eikä paniikkia päässyt syntymään tämän asian kanssa.

Vauvalle ei tietenkään mitään yllätyksiä vielä tuonne laitella, joten nyt on vain taaperon vuoro odotella joulua ja aamuisia yllätyksiä pitkin joulukuuta. Tänä vuonna kalenterista löytyy:
  • Joululaulukirja (kalenteriin laitan ohjeet kuinka kirjan löytää, koska kalenteriin tuo ei tietenkään mahdu!)
  • Puisia pikkuautoja Tigerista
  • Suklaatikkareita
  • Muumi lakupötköjä
  • Smoothiepusseja
  • Raikastamon pillimehuja
  • Piparimuotti (+ viesti päivän ohjelmasta, eli piparien leipomisesta)
  • Muovisia eläinleluja
  • Ryhmä Hau-tarroja
  • Taaperoille tehtyjä Piltin välipalapatukoita

26.11.2017

KUUDEN VIIKON IKÄINEN VAUVA




Viisi viikkoa oli vauva meillä äänessä ja jakoi meidän tarinaamme (joo, ihan kuin joku uskoisi vauvan oikeasti mitään osaavan kertoa). Nyt on äidin vuoro avata suunsa ja kertoa mitä meidän arkeemme kuuluu vauvan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eilen hän oli siis tasan kuusi viikkoa vanha, mutta äidin aikataulut taas pettivät ja tämä kirjoittaminen jäi tälle päivälle.

Eli kuusi viikkoa isyyslomaa vierähti kuin pikajuna olisi viuhahtanut ohi raiteet kolisten. 5,5 viikon iässä hän oli kerännyt painoa 1700g, joten en enää ihmettele miksi itselläni on jatkuva nälkä. Pituuttakin oli tullut mukavat 3cm, enkä tätäkään ihmetellyt, kun vaatteita on jäänyt jo jonkun verran pieneksi. Kun lapsi kasvaa näin loistavasti täysimetyksellä ajatellaan, ettei minkäänlaisia ongelmia ole. Tätä mieltä oli myös meidän neuvolalääkäri.

Kävimme siis keskiviikkona neuvolalääkärissä ja kaikki oli siellä ihan hyvin, mutta meidän ongelmaan emme saaneet taaskaan minkäänlaista reaktiota. Esikoisella oli samanlaisia refluksin kaltaisia oireita, mutta pojallamme oireet tuntuvat minusta pahemmilta. Eräänäkin iltana kaappasin lapsen nopeasti pystyyn, kun hän alkoi taas kakomaan ja haukkomaan henkeä; syömisestä oli aikaa kaksi tuntia, joten näin ei normaalissa tilanteessa pitäisi käydä. Kunnallisella puolella tähän ei varmaan ole ratkaisua, mutta olen kuullut myös huonoja kokemuksia yksityisistä lääkäreistä. Nyt vain pitäisi tietää kuka meidän alueen lääkäreistä uskoo refluksin olemassaoloon ja osaa auttaa pientä. Vauva viihtyy päivisin paljon sylissä ja mieluiten aina pystyasennossa sekä röyhtäykset ovat erittäin tiukassa ja tuottavat nekin ajoittain kipua. Oireita on paljon, jotka osuvat ja uppoavat refluksiin. Viimeksi kärsimme ja yritimme parhaamme esikoisen kohdalla, kunnes oireet helpottivat. Siinä taisi mennä ainakin puoli vuotta. Nyt itseäni pelottaa, että milloin siihen maidonnousuun oikeasti tukehtuu.

On erittäin kummallista, että pitää etsiä lääkäri, joka uskoo refluksin olemassaoloon. Ei ensimmäisenä tulisi mieleen, että lääkäreidenkin joukossa on kiisteltyjä sairauksia ja heidän mielipiteensä jakautuvat tässä kahtia. Onkohan heillä paljon muitakin hoitoja, lääkkeitä tai sairauksia, jotka jakavat lääkärit jyrkästi kahtia. Minusta olisi ihanaa vain löytää henkilö, joka osaisi kertoa kuinka saamme lapsellemme paremman olon; vaikka paino nousee hienosti, niin se ei aina tarkoita, että kaikki olisi vauvalla ihanasti – valitettavasti.


22.11.2017

MITÄ JOULULAHJAKSI 2-VUOTIAALLE?




Nyt kun joulu lähestyy, niin ajattelin vinkata meidän tytön/vanhempien joululahjatoiveet taaperolle.

Tytöstä on yhtäkkiä kuoriutunut Ryhmä Hau-fani. Ensin oli Pipsa Possu, joka on myös edelleen  päivittäin huulilla, mutta nyt mukaan ovat tulleet nämä pelastavat koirat. Tyttö saa lähinnä tähän teemaan kuuluvia leluja. Äiti ei hirveästi innostu vielä pukemaan lastaan päästä varpaisiin jonkin animaatiosarjan mukaan, eikä tyttö sitä vaadi, joten tänä vuonna menemme lelujen voimin.

Lelulehdestä tyttö bongasi itselleen Stiga-rattikelkan. Onhan hän vielä aika pieni, mutta kaikki missä on ratti, on super jees! Eli nyt joulun toivelistalla on rattikelkka sekä lunta!

Tytön nykyinen kylpytakki on aito retro, lähemmäs 40 vuotta vanha, mutta sen hihat ovat kapeat ja hankalat pukea kun lapsen iho on märkä, joten pukille kirjoitimme kirjeen uudesta kylpytakista. Vielä jos olisi unisex-malli, jotta se voisi siirtyä sitten vauvalle myöhemmin.

Vaatteita ei ole koskaan liikaa. Niitä tulee tänäkin vuonna paljon suhteessa lelujen määrään, mutta se on minusta parempi. Äiti ilahtuu pehmeistä paketeista ja lapsi niistä kovista. Kovia paketteja ei lapset montaa mielestäni tarvitse; muuten tulee nopeasti leluähky.

Yöpuku on toimiva lahja joka vuosi. Viime vuonna saatu yöpuku alkaa olla hieman nafti, joten taas olisi uudelle tarvetta. 2-vuotiaalla yöpuku saa olla jo kaksiosainen, jotta se on helppo riisua esimerkiksi vessakäyntiä varten.

Laadukkaille pussilakanoille on tarvetta. Joskus ostin kauniit, mutta markettimallia olevat lakanat itselleni ja se oli iso virhe. Ensimmäisen pesun jälkeen lakanat olivat kuivat koppurat. Lapset ansaitsevat pehmeät ja sileät lakanat herkkiä ihojaan vasten. Hyvät lakanat eivät tarkoita satojen eurojen investointia. Huh, onneksi. 

Jos meidän kirjahyllyssä ei olisi laajaa valikoimaa lastenkirjoja toivoisin niitä. Lapsille lukeminen on aina ihanaa. Sekä pelejä löytyy jo useampi kappale, mutta moni 2-vuotias voisi nauttia niistä. Tuon ikäisille löytyy yllättävän paljon jo lautapelejä. Meidän tyttö pitää myös muovailuvahoista ja niiden erilaisista työvälineistä sekä hän nauttii piirtämisestä ja värittämisestä (oppi&ilo pyyhittävät tehtäväkirjat ja tussit on pop) sekä taiteilee isompaa kokoa olevilla hama-helmillä

Toivottavasti tästä postauksesta saatte inspiraatiota kun mietitte teidän taaperolle, lapsenlapselle tai kummilapselle lahjaideoita. <3 Oli sitten joulu tai synttärit, niin samat ideat toimivat.

Kuvat vuodelta 2016

19.11.2017

VIIDEN VIIKON IKÄINEN VAUVA


5 viikkoa on kulunut, mutta onneksi nautimme vielä viikon verran isän seurasta täällä kotona. Sitten vasta arkemme alkaa oikein kunnolla ja nähtäväksi jää kuinka äitini aika riittää meille molemmille. Äidin mielestä on ollut ihanaa seurata kuinka hauskaa isillä ja siskollani on ollut; äitikin on saanut rauhassa syöttää ja nukuttaa minua. On ollut kiva nauttia rauhallisista hetkistä äitini kanssa ennen kuin arkemme muuttuu hulinaksi, mutta on myös mukavaa nähdä miltä siskoni normaali arki näyttää, kun alamme käymään kerhoissa ja näkemään enemmän äidin ja lumin ystäviä. 

Mahavaivat vaivaavat minua edelleen, mutta muutama niiden aiheuttaja on saatu poistettua äidin ruokavaliosta; taitaa hieman harmittaa äitiä kun suklaa on pannassa näin joulun alla. Muutama päivä sitten koko perhe kävi kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja minuun tämä vaikutti kauheasti; en pystynyt olemaan illalla kuin pystyasennossa, kun kurkkuuni nousi koko ajan maito. Mahaan koski ja itkettikin kamalasti. Äitiä harmitti, kun ei tajunnut heti, ettei nuo mausteet sovi minulle. 

Maito tuottaa minulle myös ajoittain paljon harmia; se nousee kurkkuun ja saa minut haukkomaan henkeä. Äiti on yrittänyt vähentää maidonmäärää, syöttää minua erilaisissa asennoissa sekä monet muut niksit on kokeiltu. Kuulemma kyselemme ensi viikolla neuvolasta vinkkejä miten oloani voisi parantaa. Toivottavasti he kuuntelevat vanhempiani ja saisimme oloni paremmaksi. 

Yöt menevät vaihtelevalla menestyksellä; välillä heräilen kahden tunnin välein ja toisinaan nukun pitkiäkin pätkiä sekä joskus valvotaan muutama tunti aamuyöllä. Äitiä kuulemma edelleen väsyttää, mutta ei hän silti osaa nukkua vaikka isi olisi siskoni kanssa, jotta saisimme jäädä sänkyyn jatkamaan uniamme.

Meidän arkea voi seurata myös Instagramissa.

11.11.2017

NELJÄN VIIKON IKÄINEN VAUVA


Neljä viikkoa on hurahtanut käsittämättömän nopeasti. Olen kasvanut tänä aikana hurjasti, enkä ole enää pikkuinen myttyrä. Muutama perusvaate ja yöpuku ovat jääneet jo minulta pieneksi. 2 koon vaipatkin alkavat masun kohdalta hieman kinnaamaan, joten seuraavaa koko vaihtuu varmasti lyhyen ajan kuluttua. Onneksi mahdun vielä äitini kainaloon oikein sopivasti.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon erilaisia öitä. Edelleen valvon noin tunnin per yö, mutta viime yönä nukuin sitä ennen 3,5 ja 4 tuntia putkeen, josta äiti oli kovin innoissaan. Siskoni ei koskaan nukkunut näin pitkiä pätkiä. Alkuviikkoon mahtui myös tiheänimunkausi, jolloin en malttanut nukkua vaan söin erittäin usein. Ei tätä pitkään jatkunut, joten palasimme tähän meidän tavalliseen rytmiimme pian — äidin onneksi. Päivisin jaksan valvoa tunnin tai kaksi. Päiväunia nukun saman verran kuin valvonkin, mutta pian jo nälkä herättää minut. Joskus syön vain hetken ja jatkan heti unia; olenhan vielä niin pieni, ettei kauheasti vielä jaksa seurustella. Äidin mielestä onkin hyvä keskittyä päivällä syömiseen, koska sitten nukumme enemmän yöllä eikä minun tarvitse tuolloin tankkailla niin paljon. 

Siskoni tahtoisi edelleen pitää minua paljon sylissä ja hän tykkää myös paijata päätäni ja antaa suukkoja. Joskus häntä tuntuu häiritsevän, että olen paljon vanhempieni sylissä, mutta aika hienosti hän on sopeutunut minuun ja meidän uuteen arkeen. 

Tällä viikolla saimme myös minun newborn-kuvat ja taisin olla aika suloinen tapaus, kun äidilleni tuotti kovasti vaikeuksia valita niistä parhaimmat otokset. Niistä näettekin tässä makupaloja. Nyt minun elämäni ensimmäiset hetket on tallennettu ikuisiksi ajoiksi. Aika ihanaa. <3 Äiti suunnitteli tilaavansa kuvista meille ihanat ristiäiskutsut ja saattaa myös joulukortteja koristaa minun ja siskoni ihana yhteiskuva, jota varten äiti ja isi suostutteli Lumia 1,5 tuntia, jotta saimme kuvan onnistumaan. Äidin mielestä jokaisen hikikarpalon arvoinen kuva. 

Kuvat: Helia Photography

8.11.2017

PHIL & TED'S TUPLARATTAAT







Nyt olemme vihdoin päässeet testaamaan meidän "uusia" tuplarattaita. Ehdin myös muutaman kerran ennen vauvan syntymää käymään lenkillä taaperon kanssa kyseisiä rattaita käyttäen, mutta vasta nyt voisi sanoa rattaiden päässeen tositoimiin. Ostin nämä siis käytettyinä, mutta voisin sanoa niiden olevan uudenveroiset Phil & Ted's Vibe-tuplarattaat.

Ennen kuin päädyin kyseiseen merkkiin kartoitin tarvettamme sekä mitä rattaita ihmiset myivät Tori.fi:ssä. Uutena en raaskinut rattaita hankkia, koska pelkäsin tuplarattaiden käyttöiän jäävän melko lyhyeksi, joten en halunnut panostaa näihin rahallisesti kovin suurta summaa. Ensiksi karsin tosiaan vierekkäin olevat tuplarattaat, koska en halunnu raskaita ja leveitä rattaita, joita saattaisin työntää kesken lenkin vain vauva kyydissä, kun taapero kävelee vieressä. Halusin siis rattaat, jotka menevät pieneen tilaan (mahtuvat meidän pieneen eteiseen tuollaisenaan) ja muuntautuvat yhdelle lapselle sopivaksi. Päiväunet vauva voi nukkua meidän Brion vaunuissa, joten tämä ominaisuus ei ollut meidän listalla kovinkaan korkealla.

Selailin valikoimaa ja Phil & Ted'sin rattaat tuntuivat ominaisuuksiltaan ja hinnoiltaan sopivimmilta meille. Phil & Ted's Vibe rattaat valikoituivat meille oikeastaan puhtaasti siitä syystä, että sellaiset sattuivat olemaan myynnissä n. 10 km päässä meidän kotoa. Näitä tuplaratasmalleja Phil & Ted'siltä löytyi useampia, mutta mallit ovat aika samanlaisia perustoiminnoiltaan, joten tästä syystä "kyseiseen malliin tyytyminen" ei ollut kova isku.

Näissä rattaissa voi siis matkustaa vauva sekä taapero tai kaksi lasta. Kun vauva on pieni ja nukkuu vain, voi hän matkustaa sisaristuimen alapuolella, jolloin taapero (kuten kuvissa) matkustaa siis tuossa päällä. Vauva on erittäin suojaisassa turvassa, kun lisäsimme vaunuverhon rattaiden päätyyn. Vauva sujahtaa makuutilaan vaunukassissa. Ainoa miinus tästä yhdistelmästä tulee taaperon istuma-asennosta; taapero joutuu istumaan melko takakenossa asennossa, eikä ryhdikkäästi tarkkaillen. Toisaalta tuo istuimen asento, jota voi vetoketjujen avulla laskea vieläkin enemmän mahdollistaa taaperonkin päiväunet, jos väsymys yllättää kesken reissun. Meillä matkustaja ei ole tosin vielä osannut valittaa tästä istuma-asennosta, joten tämä on vain äidin silmämääräinen kokemus ja näkemys.

Kun vauva kasvaa sen verran, että hän voi matkustaa istuen, siirtyy sisaristuin tuosta päältä alas lähelle rattaiden työntäjää ja isompi lapsi istuu erittäin mukavasti vauvan entisellä paikalla, jolloin selkänoja on tietenkin nostettu pystyyn. Tässä vaihtoehdossa molemmat mahtuvat ottamaan päiväunet, jos tarve vaatii.

Rattaita on tuplarattaiksi erittäin mukava työntää, mutta jos vertaan meidän Brion-rattaisiin on näitä hankalampi työntää yhdellä kädellä ja rattaiden kääntämiseen tarvitsee hieman enemmän voimaa. Meidän Briot ovat kuitenkin niin ketterät ja kevyet, joten tuplarattaiden näkökulmasta Phil & Ted's Vibe rattaat ovat kyllä ohjattavuudeltaan oikein priimaa.

En ole nyt tällä muutaman viikon koeajelulla huomannut suurempia miinuksia näihin rattaisiin, joten uskaltaisin suositella Phil & Ted'sejä muillekin. Nämä ovat näppärät kokonsa vuoksi, tuplarattaiksi erittäin kevyet ja helpot kuljettaa, sekä muuntautuvat moneksi tarpeiden muuttuessa.

Lapsilla ikäeroa 2 vuotta ja 2 kuukautta.

4.11.2017

KOLMEN VIIKON IKÄINEN VAUVA



Täytin jo kolme viikkoa – siis oikeasti kolme viikkoa! Aika menee niin nopeasti ja minä kasvan vain päivä päivältä isommaksi. Arkemme ei ole muuttunut paljoakaan tänä aikana, sillä isi on vieläkin kanssamme kotona ja on seuraavatkin kolme viikkoa; ollaan me vaan onnekkaita tämän takia. 

Aloitimme maitohappobakteeria sisältävät D-vitamiinit eikä nämä ole ainakaan oloani pahentaneet. Olen kärsinyt viimeisen viikon ajan mahanpuruista ja olen tämän takia ollut itkuinen. Äiti jumppaa jalkojani, hieroo masua, pomputtaa ja keinuttaa sekä makoilen paljon masullani äidin päällä – näin oloni on edes hieman parempi. Äitiä tämä tuntuu harmittavan paljon, vaikka tämä vaiva taitaa olla aika monilla vastasyntyneillä. Illalla tykkään tankkailla useasti maitoa ja yön saapuessa nukun ensin pari kahden tunnin pätkää, jonka jälkeen unimaisemat ovat vieneet minut jopa kolmen ja puolen tunnin unille – äiti on kuulemma tästä kovinkin ylpeä. Joskus saatan myös hieman valvoakin, kun en vieläkään aivan ymmärrä milloin se yö oikein on?

Nukun öisin unipesässä äitini vieressä ja siskoni pötköttelee toisella puolella sänkyä äidin lähellä. Missä isi? No tiedättehän, että monet isit löytyvät sohvalta erinäisistä syistä. Meillä suurin syy on tilanpuute. Tämä sopii meidän perheelle kuulemma tosi hyvin, koska näin kaikki nukkuvat hyvin. Itse pidän kovasti siitä, että välillä jään äidin kainaloon nukkumaan ja silloin unikin maistuu erittäin hyvin. Äidin hengitys muistuttelee minuakin hengittelemään ja näin minulla on erittäin turvallista nukkua hänen kanssaan.

Voit lukea meidän aikaisemmat kuulumiset täältä sekä täältä!

28.10.2017

KAHDEN VIIKON IKÄINEN VAUVA




Olen jo kaksi viikkoa vanha, vaikka äitini ei sitä meinaa aina uskoa. Olen kasvanut jo puoli kiloa syntymäni jälkeen, joten en ole enää ollenkaan pieni vaan aika iso jo! Jänteväksi tyypiksi ne kuvailee minua päivittäin ja taidan olla heidän kanssaan samaa mieltä – päätä kannattelen hetkellisesti tosi reippaasti ja jaloissani on voimaa enemmän kuin keskiverto pikku pojalla. Yritän katsoa äitiäni silmiin ja sanoa hänelle usein, että minä kasvan jo nyt isoksi pojaksi.

Öisin minua vaivaavat vatsanpurut, jotka sattuvat välillä kamalasti. En voi sille minkään, joten itkuni on kovinkin vaativaa. Äiti minua keinuttaa sylissään ja yrittää myös muilla keinoilla auttaa minua voimaan paremmin. Äiti on tainnut olla välillä aika väsyksissä näiden öiden takia, mutta onneksi isi ja isosiskoni ovat antaneet meidän nukkua vähän pidempään aamulla.

Päivällä uni minulle maistuu erittäin hyvin kun saan olla äitini sylissä tai kainalossa. Ei tämä taida äitiäkään haitata, koska kun raottelen silmiäni kesken unien, huomaan hänen tuijottavan minua hölmön onnellisena. Ollaan väsymyksestä huolimatta aika onnellinen perhe – minun ikioma perheeni. 

25.10.2017

NEWBORN KUVAUKSET



Kävimme eilen ottamassa vauvasta newborn-kuvat. Esikoisesta nämä jäivät kokonaan ottamatta, mutta onneksi heräsin puolen vuoden kieppeillä ja sama kuvaaja ikuisti lopulta esikoisenkin vauva-ajan. Kävimme myös ikuistamassa raskauteni Helia Photographylla, joten nyt on kaikki ihanat vaiheet hänen taltioimana. Malttamattomana odotan minkälaisia kuvia Helianna sai meidän pienestä.

Kuvaukset aiheuttavat varmasti monelle äidille stressiä ja voin sanoa, että omat hermot olivat kuvausten alussa hieman koetuksella. Taaperomme ei meinannut millään suostua vauvan kanssa kuvattavaksi ja pelkäsin koko ajan, ettemme saa heistä ihanaa sisaruskuvaa aikaiseksi. Hieman meinasi silmäkulma kostua tämän takia. Pitkän maanittelun ja lahjonnan jälkeen Lumi suostui menemään vauva kainalossa linssin alle ja saimme heistä ihania kuvia. Vaikka vauvan piti olla näissä kuvauksissa päätähtenä, pidin myös lastemme kahden keskistä kuvaa erittäin tärkeänä. Ainakin heidän kuvansa päätyy meidän seinälle – he kun ovat minun maailmani ja silmäteräni. Hymyni taisi nousta korviin kun taaperomme pötkötti vauva kainalossa kameran sulkijan räpsyessä.

Ammattitaitoinen kuvaaja saa kyllä aikaiseksi niistä ei niin täydellisistä hetkistä onnistuneita kuvia. Meidän Lumin 1-vuotiskuvauksissa meno oli väsynyttä ja ajattelin, ettei yhtään ihanaa kuvaa saada, kun pieni ei ollut todellakaan parhaimmillaan – mitä vielä, ihanat kuvat kolahtivat sähköpostiini ja olisin voinut teettää jokaisen meidän seinällemme. Pitäisi vaan osata itsekin olla rentona ja unohtaa stressaaminen. Lasten kanssa mikään ei yleensä mene käsikirjoituksen mukaan ja on otettava vastaan se mitä annetaan. Tämä pätee muutenkin arjessa lasten kanssa. 

Meillä tulee kohta taas lisää ikää, eli 2 viikkoisen vauvan arkipäivitys pitäisi postailla blogiin piakkoin. Yritän pitää nyt edes jonkinlaista postaustahtia yllä, mutta en varmaan vielä pysty yhtä aktiiviseen tahtiin kuin ennen vauvaa. Lisäillään kaasua sitten kun arki rullaa paremmin, eikä kaikki tunnu niin uudelta.

21.10.2017

OLEN JO VIIKON IKÄINEN


Tänään syntymästäni on kulunut jo viikko. Pääsin maanantaina kotiin isini ja äitini kanssa, jonka jälkeen tapasin vihdoin ja viimein myös isosiskoni. Hän taitaa rakastaa minua paljon, kun halailee ja pussailee minua jatkuvasti. Olen kasvanut jo paljon sairaalasta päästyäni, mutta silti jaksan ihmetyttää vanhempiani sillä kuinka pieni nyytti olen.

Aluksi seurustelin pitkälle yöhön vanhempieni kanssa meidän ollessa perhehuoneessa Kymenlaakson keskussairaalassa. Olen nyt alkanut ymmärtämään, että vuorokauteen kuuluu yö ja päivä, eikä yöllä äitini halua seurustella kanssani. Tai joskus saan hänet höpisemään kanssani, kun oikein nätisti katson häntä silmiin, mutta usein äiti yrittää saada minut nukkumaan antamalla maitoa, keinuttamalla sylissään sekä laulamalla.

Olen kuullut olevani vaativampi kuin isosiskoni hänen ollessaan vauva. En tykkää vaipanvaihdosta yhtään, joten jos äiti tai isi ei ole tarpeeksi nopea tässä toimituksessa, niin näytän sen heille avaamalla täydet tehot. Siskoani tämä hieman pelottaa, mutta äiti sanoo hänelle usein, ettei minulla ole hätää vaan yritän näin kertoa mielipiteeni asioihin.

Tykkään nukkua äitini kainalossa, jossa saan parhaimmat yöunet enkä heräile jatkuvasti. Tästä pidämme molemmat, äiti sekä minä. Nautin läheisyydestä, enkä pidä siitä, että minut laitetaan sitteriin. Tahdon olla perheeni ympäröimänä, eikä heitä tunnu se haittaavan. Äitini usein tuijottelee minua ja hokee, ettei toivoisi ajan kulkevan niin vauhdikkaasti. Olemme kohta viettäneet isin isyyslomasta jo viikon, mutta onneksi on vielä viisi viikkoa jäljellä. Saan tutustua perheeseeni tavallista pidempään – kiitos isin pitämättömien kesälomien.


17.10.2017

39+0 / MINUN MESTARIPIIRROKSENI


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

Anna Puu - Mestaripiirros

Meidän pieni poikamme syntyi 14.10.2017, klo: 13.54. Mitat: 53cm ja 4000g. Hän on meidän mestaripiirroksemme – täydellinen juuri tuollaisena. <3

9.10.2017

RASKAUSVIIKKO 38


En tiedä olenko tehnyt blogilleni hallaa näillä raskausviikko-aiheisilla postauksillani vai olenko avannut tietä inhimillisempään ja avoimempaan suuntaan? Olen tuonut näillä teksteillä postauksieni sekaan paljon arkea ja tuskaisia olotiloja. Toivon etten ole karkottanut teitä ja pyyhkinyt ylitsenne negatiivisuuden vyöryttämien aaltojen lailla. Itselleni nämä ovat olleet puhdistavia ja eteenpäin vieviä tekstejä. Olen saanut voimaa jatkaa ja purkaa surut ja murheet tänne blogiin. Raskaana on ihanaa olla, koska näin saan kasvattaa lapseni melkein tyhjästä eläväksi ihmiseksi, mutta raskaus tuo myös haasteita matkan varrella. Olen kiitollinen, että saan olla raskaana, mutta välillä koen suurta tuskastumista tästä tilasta.

Nyt päätin kuitenkin vaihtaa suuntaa ja etsiä viikon positiivisuudet tähän alle:
  • Potkut kylkiluuhun ovat muistutus sinusta. Mietinkin ottaisinko tuohon kohtaan tatuoinnin, jonkin ihanan tekstin kuvaamaan sinun matkaasi minun sisälläni. 
  • Kun isovanhemmat hoitivat taaperoa päivän ja minä sain keskittyä kodin järjestämiseen, herkutteluun ja elokuvan katsomiseen.
  • Edellinen kohta aiheutti niin suuren ilon ja helpotuksen, etten voi kuin ihailla esimerkiksi juuri siistittyä hoitopöytää, mikä ei huku kaiken tavaran alle. 
  • Miehen 8h työpäivät; nämä ovat arkiherkkua niiden 12h sijaan.
  • Kun taapero oli erossa äidistä, on jälleen näkeminen ihanaa; pusuja ja haleja pitkin iltaa.
  • Leikkitreffit, jolloin äiti sekä lapsi sai seuraa.
  • Yöt, jolloin vain heräillään, mutta ei jäädä valvomaan.
  • Päiväunet taaperon kanssa päät vierekkäin tyynyyn painuen; tämä on ollut enemmän tämän viikon sääntö kuin poikkeus.
  • Tunne siitä, kun huomaan tämänkin viikon olevan lopuillaan ja taas ollaan lähempänä vauvan näkemistä.
  • Läheiset, jotka jaksavat kuunnella, olla paikalla, tukea ja yllättää positiivisesti.
  • Se, kun saan vain olla ja hengittää.

Nyt raskausviikko 38+2



8.10.2017

RASKAUSVIIKKO 37


Tämän raskauden aikana olen käynyt jo neljä kertaa ultrattavana, joista viimeisin kerta oli tänään. Synnytystapa-arvioon nakki napsahti esikoisen synnytyksen takia, joten tässä tarkistettiin onko mitään esteitä synnyttää minun toivomuksien mukaan; alatiesynnytys on ehdottomasti ensisijainen toive ja sektiota vältetään viimeiseen asti, vaikka tässä matkan varrella olenkin kärsinyt synnytyspelosta. En kuitenkaan niin kovasti, että tahtoisin parantua tuosta kaikesta niin tuskaisella tavalla kuin sektion jälkeen voi kuvitella olevan – tai sellainen mielikuva itselläni on.

Vauvan koko oli normaali, mutta seuraamme vielä kahden viikon päästä tätä asiaa uudelleen juurikin tuon esikoisen syntymän takia. Ja oma toiveeni oli, ettei lasta päästetä kasvamaan hirveän isoksi, siltä varalta, että hän ei malta tulla tänne viimeistään laskettuna-aikana. Lääkäri sanoi, että voimme näin ehkä tehdä, kun paikat alkavat olla valmiina muutenkin vauvan syntymälle sekä en ole ensisynnyttäjä. Näiden syiden takia käynnistämisen ei pitäisi olla ns. riskitekijä tai aiheuttaa lisäkomplikaatioita. Tämä huojensi mieltäni, vaikka toisaalta uskon tämänkin papusen tulevan hieman etuajassa esikoisen tavoin. Ehkä se on luonnollista, jottei äiti joutuisi niin tukaliin oltaviin, vaikka esikoisen kanssa ei helpolla päästy tästä huolimatta.

Nyt vain odotan joka päivä vauvan syntymää, koska tahtoisin hänet jo tavata ja pidellä sylissäni. En taida raaskia päästää hänestä helpolla irti – aion nauttia tästä niin paljon kuin voin, koska tiedän vauva-ajan menevän yhdessä hujauksessa, jolloin vauvantuoksu ja yövalvomiset ovat muisto vain. Hoidetaan ja pussaillaan esikoisen kanssa vauva puhki; niin kovasti me häntä jo yhdessä odotamme. <3

Nyt raskausviikko 38+1

7.10.2017

LEIKKIMÖKKI ON VALMIS!










Musta leikkimökki – lopulta sekin valmistui, vaikka joskus ajattelin projektin kestävän ikuisuuden. Tähän ajatukseen taisi vaikuttaa loppuraskaus, väsymys arjen pyöritykseen ilman miestä sekä sateinen syksy. Kolmisen viikkoa siinä taisi kestää kun mieheni ja isäni rakensivat leikkimökkiä viikonloppuisin, iltaisin tai silloin kun ei sattunut satamaan. Lepohetkiä miehelleni töiden jälkeen ei montaa jäänyt, mutta mökki on ainakin itse rakennettu rakkaudella esikoisellemme. 

Katselimme tytön kanssa iltaisin kuinka leikkimökki edistyi ja ihastelimme lopputulosta. Lumi ei oikein viihtynyt pihalla kun saha pörisi liikaa, joten neniemme jäljet taisivat jähmettyä olohuoneen pieneen ikkunaan kun kahdessa kerroksessa kurkistelimme sitä vasten. Matkan varrella tiesin nopeasti, etten tahdo leikkimökistä punavalkoista kuten puuvajamme on, mutta valitsemani musta väri mietitytti. Talomme on 80-luvun lopulla rakennettu punatiilitalo, mutta katto ja sen reunuslaudat ovat mustat, joten uskoin sen yhdistävän leikkimökin taloomme. Niin siitä lopulta tuli musta pienellä valkoisella vivahteella.

Sisätilat käsittelimme valkoisella maalilla ja lattian kuultovalkoisella. Näin kirpparilta löydetyt rottinkikalusteet saivat raikkaan pohjan, eikä yleisilme ollut pienen mökin sisällä tunkkainen ja valoton. Lopputulos on mieluisa, vaikka toisaalta vielä kovin kesken. Ensi kesänä heittelemme majaan tyynyjä, kiinnitämme tauluja sekä hyllyjä ja järjestämme avajaiset ystävien kera. Siinä onkin odotettavaa ensi kesäksi.

Kioski-ikkuna kerkesi syksystä huolimatta viuhumaan paljon ja tytön 16 euron jäätelöannoksia myytiin ennätysmäärä. Onneksi muistin lapsuudenhaaveeni ja tuon aukeavan ikkunan monimuotoiset mahdollisuudet. Täältä kioskista saa varmasti Kouvolan parasta jäätelöä, eikä myyjäkään voisi olla hellyyttävämpi; makujakin löytyy paljon, vain taivas on rajana.