Kaksplus.fi

15.8.2017

ARVONTA INSTAGRAMIN PUOLELLA











Nyt olisi ihastuttava arvonta instagramin puolella. Sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi tai vaikka raskaana olevalle ystävällesi Vauvakortit, jotka on suunnitellut taitava Design By Ilona. Klikkaa itsesi arvontaan TÄSTÄ! Arvonta päättyy sunnuntaina 20.8.2017!

14.8.2017

ARKI KULJETTAA


Kesä on ollut ihanaa aikaa, vaikkei se ole hellinyt meitä lämmöllään. Ollaan kuitenkin retkeilty, puistoiltu ja rentouduttu löysäilemällä kaikesta liian aikataulullisesta. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, joten on ihanaa kun arki alkaa taas. En tarkoita nyt tavallista arkea, mikä jatkuu aina viikonlopun jälkeen ja loppuu sitä ennen. Nyt tarkoitan tätä elokuun puolen välin jälkeen alkavaa arkea.

On ihanaa kun meidän työt alkavat, eli lapsen kanssa se tarkoittaa leikkimistä kodin ulkopuolella. Muut ovat pakanneet viime viikolla koulu- ja päiväkotireppunsa, kun me taas pakkasimme perhepuistoon tarvittavat eväät ja vaihtovaatteet. Jep, ei muuten enää pakata vaippoja päiväreissuille meidän reppuun! Whooop!

Nyt saamme odotella vielä muutaman viikon muskarin alkua, jota pieni odottaakin kovasti ja varmistelee aina, että tuleehan se vauvakin mukaan. Tällä hetkellä vauva vielä kulkee visusti mukanani sattuneesta syystä, mutta lokakuun lopulla toivon, että hän on siirtynyt ulkoruokintaan. Pidän siitä, että lapsi saa olla kotona, eikä häntä tarvitse kuormittaa pitkillä hoitopäivillä. Siksi minusta onkin tärkeää myös harrastaa kodin ulkopuolella, jotta jo tämän ikäinen taapero saa ikäistänsä seuraa sekä mieluisaa puuhaa.

Myös kotiäidille tekee hyvää päästä neljän seinän sisältä, jota en henkilökohtaisesti montaa päivää jaksaisikaan. Tässä kahden vuoden aikana on löytynyt uusia ystäviä joukkoomme niin äidille kuin lapsellekin, joten tämä kotona vietetty aika on sujunut paljon mukavammin heidän ansioistaan. On siis erittäin ihanaa, kun kerhoreppumme täyttyy syksyn tultua taas tossuista, eväistä, vaihtovaatteista sekä innokkaasta syysmielestä. Arki on ihanaa, kun ottaa siihen mukaan itseä ja lapsea innostavia asioita. Meidän arki sujuu parhaiten muiden seurassa ja siitä nauttien.

13.8.2017

UNICORN SYNTTÄRIT

















Vietimme eilen lapsen syntymäpäiviä sukulaisten, kummien ja ystävien kesken. Porukkaa oli niin, että talo varmasti huokaili helpotuksesta, kun juhlat olivat viimein ohi. Mietimme eilen myös, että järjestämmekö ensi kerralla juhlat porrastetusti, jotta taapero välttyy ihmisähkyltä ja vanhemmat ehtivät seurustelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Miten muut olette toteuttaneet isot synttärit?

Teemaksi valikoitui äidin mielestä ihastuttava aihe, eli yksisarviset ja söpöstely. Teema ei ollut ylitse pursuavan orjallinen, mutta suunta oli silti selkeä. Meidän syntymäpäiväjuhlat leivottiin näistä aineksista:
  • Kertakäyttömukeihin yksisarvisia kirmaamaan tarrojen muodossa, joiden ostopaikka Tiger.
  • Teemaan täydellisesti istuva kakku syntyi leipurin käsissä, koska äitiä laiskotti ja taidotkin ruosteessa.
  • Kertakäyttöastiat, servetit ja karkit mukailivat vaaleanpunaisen, turkoosin ja lilan värimaailmaa.
  • Hedelmistä taiteiltiin sateenkaari marenkipilvien kera.
  • Tigerista löytyi läpinäkyviä palloja, joiden sisälle laitettiin paperipallosilppua. Loput silput jäivät lasten riemuksi ja aikuisten raivoksi. 
  • Tupsuviirin äiti askarteli silkkipaperista väriteemaa noudattaen.
  • 2-vuotiaalle sopiva pallo ruusukullan sävyssä oli täydellinen juoksukaveri illan viime metreille saakka.
Sain valtavasti apuja syntymäpäivien järjestämistä varten, kun mies hoiti lasta aamupäivän, jotta sain rauhassa siivota taloa ja askarrella loput tarjottavat. Onneksi omenapiirakan ja lihapullat pystyi valmistamaan jo syntymäpäiviä edeltävänä iltana. Äitini taikoi herkullisen voileipäkakun sekä anoppi sponsoroi ihanan kakun. Nyt kun 30+0 pärähti käyntiin oli olo jo näistä pienistä tarjottavien valmistamisesta kovilla, kun koko päivä meni seisoskellessa. Oli siis ihanaa höllätä ja hieman laiskotellakin, kun kaikkea ei tarvinnut valmistaa itse. 

Kiitos kaikille vieraille suunnattoman paljon. Minusta tuntuu, että nämä juhlat olivat edellistäkin paremmat juuri teidän takia – lapsi oli varmasti onnellisempi kuin koskaan. Siksi myös äiti oli onnellinen.

P.s Ja kaikkein suurin kiitos pienille vieraille, koska heillä taisi olla hauskinta yhdessä. <3

9.8.2017

RASKAUSVIIKKO 25 – RASKAANA OLO ON KUIN MUSTIKKAMETSÄLLÄ KOMPUROINTIA




Vauvan liikkeet ovat viime aikoina alkaneet tuntumaan aivan tosissaan. Välillä hypähtelen sohvalla istuessani kun potkut osuvat kohti kylkiluita. Meille taitaa olla tulossa erittäin sisukas tyyppi – Papunen on tehty kovista aineksista. En muista esikoisen olleen näin vahvaa tekoa vielä tässä vaiheessa tai sitten olen vain yksinkertaisesti unohtanut sen. Loppuvaiheessa hän kyllä osasi potkia äitiään juuri oikeisiin kohtiin, niin että luulin luiden kohta poksahtelevan.

Mitenköhän sitä oikeasti jaksaa tämän koko matkan taas loppuun asti? Tuntuu, että vauvalla on vielä hirveästi viikkoja aikaa kasvaa ja minun kroppani tuntuu olevan nyt jo pinteessä. Maha tuntuu pinkeältä, mutta kaipa se antaa vielä 15 viikkoa periksi – toivon ainakin niin. Mietin myös tuota potkujen voimakkuutta, että tuleekohan hän ninjamaisesti jo melkein ulos, kun voimaa tuntuu löytyvän.

Potkujen voimakkuus ja päivittäin tasaisin väliajoin minun häiritseminen on oikeastaan vain ihanaa, koska siitä tiedän hänellä olevan kaiken kunnossa. Yhtenä iltana hän oli täysin liikkumatta, vaikka olin katsonut lempisarjojani jo muutaman tunnin ajan. Meinasin jo kaivaa kotidobblerin esiin, mutta hän piristyi kummasti kun äitinsä käänsi kylkeä ja yritti alkaa nukkumaan. Hymyilin ja pidin vatsastani kiinni; huh, nyt voisin viimein käydä nukkumaan ja herätä aamulla hyvillä mielin.

Nyt raskausviikko 29+4

7.8.2017

KAHDEN VUODEN VERRAN RAKKAUTTA


Kaksi vuotta sitten olosuhteet äidin näkökulmasta eivät olleet kovin ihanteelliset monen vuorokauden valvomisen takia sekä tietenkin käynnissä olevan synnytyksen takia. Neljän jälkeen iltapäivällä helpotus ja rakkaus laskeutui syliini kirkuen. Tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta — olin hämmästynyt, onnellinen ja ehkä se rakkauskin täytti minut samantien. Kivut ja väsymys katosivat samantien kun pieni tyttöni laskeutui syliini.

Nyt hän on 2-vuotias erittäin taitava tyttö. Olemme kulkeneet pitkän matkan aivan silmänräpäyksessä. Matkaan on mahtunut paljon itkua, surua, väsymystä, onnea, riemunkiljahduksia, rakkautta ja sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Hän on meidän esikoisemme ja kohta hänestä tulee varmasti erittäin huolehtivainen isosisko.

2-vuotias ei muistuta enää vauvaa, vaikka minulle hän on aina pieni pötkyläni. Hän osaa kertoa mielipiteitään neljän sanan lauseilla. Hän osaa lohduttaa äiti, isiä sekä kavereita surun hetkellä — halaus, käden ojennus tai lelun antaminen on hänellä mielessä kun toista itkettää. Hän on omatoiminen ja äitiinsä tullut järjestelijä. Hän myös mielellään auttaa viikkosiivouksessa sekä laittaa pyykkejä kuivumaan tai pitää huolta siitä, että kauppareissun jälkeen juuri ostetut kissanruuat päätyvät siisteissä pinoissa niille tarkoitettuun laatikkoon.

Nyt viime viikolla hän aloitti eräänä aamuna äidin avustuksella kuivaksi harjoittelun, mikä lähti samantien erittäin hyvällä menestyksellä käyntiin. Kotona ollaan hienosti ilman vaippaa ja unien jälkeen vaipat ovat kuivempia kuin ennen. Tutti jäi kesän alussa pois huomaamatta, mutta tempperamenttia ja omaa halua tuli tilalle. Välillä äiti juoksee perässä ja yrittää saada taaperon kuuntelemaan, mutta häntä vain naurattaa. Arkemme on täynnä helppoa sekä hieman haastavampaa arkea – kaikkia tilanteita sopusuhtaisesti tasapainoa menettämättä. Voin kuitenkin todeta, että nämä kaksi vuotta ovat menneet melko helposti, eikä hän ole ollut kovin vaativa tapaus — ehkä seuraava lapsi tuo tähänkin sitä tasapainoa ja sopusuhtaisuutta?

Rakas, onnea tänä suurena päivänä; äiti ja isi rakastavat sinua näääääääin paljon.

3.8.2017

RASKAUSVIIKKO 24.



Ajattelin tämän viikon olevan meidän perheelle täydellinen, jota on kauan odotettu. Olihan se sitäkin, mutta muutaman päivän ajan vointi verotti viikon kokonaisarvosanaa. Lähdimme Turkin lämpöön pakoon Suomen koleita kelejä. Alkuviikko olikin ihanaa; uimme päivittäin, seikkailimme rannalla ja meren ääressä sekä nautimme ruuasta. Muutaman päivän ajan luita oli kolottanut ja maha oli tuntunut hieman oudolta, mutta ajattelin sen menevän ohi itsestään. Raskaana nyt on kaikenlaista vaivaa muutenkin, mutta eräänä iltana lapsen mentyä nukkumaan se kuitenkin iski. Kamala olo, kun maha heittää volttia ja kuume nousee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tärisin niin paljon, että hyvä kun sain puettua itselleni lisää vaatetta päälle. Kuume nousi niin rytinällä päälle, ettei kroppa meinannut sitä kestää. Yritin lääkitä itseäni matkalaukun uumenista löytyvillä tableteilla, mutta näistä ei paljoa apua saanut. Taistelin yön tautia vastaan, mutta olo oli kuin junan alle jääneellä.

Aamulla mies soitti paikalliselle yksityisklinikalle, josta lääkäri tulikin tunnin sisällä hotellihuoneeseemme. Voisin sanoa palvelun toimineen Turkin päässä oikein mallikkaasti. Lääkäri tutki ja totesi kuumeen heittelevän lähellä 40 astetta ja muut olosuhteet mukaan lukien olisi minun parasta lähteä hänen mukaansa klinikalle, jossa yrittäisimme muutaman tunnin ajan lääkitä ja nesteyttää minua, jotta välttyisimme paikalliselta sairaalalta. Tämä kuulosti helpottavalta – vihdoin saisin apua, eikä minun tarvitsisi enää kärsiä ja yrittää vain selvitä tunti kerrallaan.

Klinikalla sain nopeasti tipan käteen, josta sain mahataudin viemiä nesteitä takaisin sekä lääkettä alentamaan kuumetta. Myös antibioottikuuri iskettiin kehiin. Tästä tunsin niin kovaa huolta ja huonoa omaatuntoa; ajattelin vahingoittavani vauvaa näillä toimenpiteillä, mutta siinä hetkessä päätin luottaa lääkärin ammattitaitoon. Hän tiesi kyllä raskaudestani, joten hän oli sen ottanut huomioon. Neljän tunnin jälkeen olo alkoi olla kohtalainen ja sain luvan lähteä hotellille, jossa aloin samantien selvittelemään saamieni lääkkeiden sopivuutta raskausaikana – ihan vain varmuuden vuoksi. Kaikki osoittautui sopiviksi, eikä minulla pitäisi olla sen puolesta huolta. Kunhan nyt parantelisin itseni rauhassa ja lepäisin. Kuume alkoi taas olotilasta päätellen nousta, mutta onneksi illalla otetut lääkkeet purivat tähän nopeasti. Seuraavana päivänä oloni oli oikeastaan todella hyvä, vaikka väsynyt tietenkin olin huonoista yöunista ja sairastelusta johtuen.

Silti mieltäni kaihersi saadut lääkkeet sekä vauvan hyvinvointi. Lopulta neuvolasta sain kuulla huoleni erittäin turhiksi – ihmiset sairastavat myös raskausaikana paljon, eikä lääkkeiltä voida aina välttyä. Olihan omatkin lääkkeeni todettu sallituiksi aineiksi. Vihdoin annoin itselleni anteeksi ja kiitin hiljaa saamastani hoidosta. Ehkä terveiset lensivät Turkin Alanyaan saakka – sain ehkä parempaa hoitoa ja huolenpitoa kuin Suomessa koskaan. Ystävälliset sanat, iloiset hymyt ja ammattitaitoinen henkilökunta saivat minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Näin ei ole aina Suomessa ollut – valitettavasti.

P.s Tosiaanhan mistään hengenvaarallisesta tilasta ei ollut kyse, mutta voin sanoa, ettei ulkomailla sairastaminen raskaana ole mukavaa ja kyllä tuli koti-ikävä. Onneksi tuo kaikki tuntuu nyt niin kaukaiselta kun olo on normaali, eli erittäin raskaana! Hah.

Nyt raskausviikko 28+5

2.8.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ / PÄIVÄKODEISTA TUTTU KALUSTESETTI

















Meillä oli lastenhuoneessa ennen 4 hengen Artekin lastenryhmä, joka kaipasi kunnostusta sekä oli liian suuri tilaan nähden. Olin pitkään haaveillut löytäväni tilalle jotain muuta, kuitenkin yhtä ajatonta. Etsinnässä oli päiväkodissakin esiintyvä ryhmä, jonka kunto olisi hyvä sekä tuoleja vähintään kaksi – enempää emme edes tarvitsisi. Löysin sopivan pöydän tuoleineen vihdoin ja samantien laitoin Artekin myyntiin, joka löysi muutaman päivän kuluttua uuden kodin.

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Lasten pöytäryhmä

OMINAISUUDET: Puoliympyrän muotoinen pöytä, jonka kaverina oli kolme tuolia. Kunto oli hyvä, eikä vaatinut kunnostusta vaan pääsi samantien käyttöön.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Seudun Lastentarvike, Facebook / 30 euroa.

ARVO: En ole perehtynyt kuka näitä on valmistanut tai valmistaa edelleen, joten hinta-arvio on sen puolesta hakusessa. Yhden kalusteen hinnaksi jää 7,5 euroa, joten koen sen erittäin kohtuulliseksi. Nämä kalusteet ovat myös ikuiset muotoilultaan ja ovat vielä erittäin tukevat. Huomasin edellisen omistajan hieman tukevoittaneen tuoleja uudestaan, joten sekin homma on meiltä pois.

PISTEET: 5/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

1.8.2017

RASKAUSVIIKKO 23.


Minusta on joskus viikonloppuna ihanaa jäädä sänkyyn pötköttömään, kun taapero juoksee nato-ohjuksen lailla katsomaan lastenohjelmia. Tällöin makaan vain paikoillani ja kuulostelen vauvan liikkeitä. Tämä toinen raskaus on siinä mielessä erilainen, ettei tätä ehdi niin paljoa odottaa kuin esikoisen kohdalla. Se on toisaalta haikeaa, mutta ymmärrettävää — nyt on taaperon hetki ja vasta syksynä alamme jakamaan aikaamme kahden lapsen kesken.

Toinen odotus puksuttaa myös nopeasti eteenpäin junan lailla, enkä toivo hetkeäkään vauhdin olevan yhtään tämän nopeampi. Toisin oli esikoisen kohdalla. Nyt lapsen leikkien ja rutiinien pyörittämä arki vie meitä eteenpäin ja omalla ajalla yritän ottaa mahdollisimman rennosti. Kohtahan nekin ajat voivat olla ohi — ainakin hetkellisesti.

Miehen loma on nyt aluillaan ja saan hieman enemmän ottaa iisisti ja kuunnella oikeasti omaa kehoani – hidastaa vauhtia ja levätä kun voimat alkavat hiipua. Eräs ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä, että olen liian reipas. Naurahdin ja sanoin, ettei minusta siltä tunnu; ennemmin laiskaksi kuvailisin itseäni. Aloin sen jälkeen miettimään, että onhan ne päivät joskus aikamoista suorittamista. Kotitöiden ja arjen pyörittäminen on kilpajuoksua aikaa vastaan — ehdinkö pestä 3 koneellista pyykkiä päivässä ja saanko ensimmäisen satsin viikattuna kaappiin, jotta viimeinen koneellinen mahtuu taas narulle näiden tilalle tai onko pöytien pinnat putsattu, lapsen kanssa ulkoiltu tarpeeksi monta tuntia ja montako hikikarpaloa putoili lenkin aikana otsalta. Toisaalta se on useasti minun tyylini – vauhti vie mennessään.

Nyt yritän muistaa kuunnella enemmän itseäni, vauvaa sekä koko perhettä. Ollaan lempeämpiä itsellemme ja annetaan kotitöiden ja rästihommien odottaa, jos lepo tuntuu enemmän ajankohtaiselta.

Nyt raskausviikko 28+3

29.7.2017

RASKAUSVIIKKO 22.


Välillä tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi omaa hidastuvaa askeltaan tai väsymystään. Sitä ei vaan aina jaksa samalla tavalla kuin ennen raskautta. Taapero sekä katkeavat yöt vievät voimia – sehän on selvä. En väitä kenenkään muun ajattelevan näin, mutta oma pää ei aina muista, että kyllä joskus saa olla väsynyt, jaksamaton, laiska ja olla vaan. Arki välillä tuntuu suorittamiselta ja yritän taaperollekin keksiä päivittäin tekemistä ja mieluisaa ohjelmaa. Liikumme paljon ulkona ja kyläilemme, mutta joskus pitäisi osata vaan olla – höllätä vähän.

Olo on ollut tällä viikolla aika hyvä ja energinen öistä huolimatta. Huomaan hidastuvani, mutta reippaan lenkin jälkeen hymy nousee kasvoille, kun havaitsen jaksavani vielä hakea sen hien pintaan. Lähestyvä lomamatka ja miehen alkava kesäloma antaa energiaa ja lisää jaksamista, kun arkea jaetaan taas kokonaan kahden aikuisen kesken ja kaikkea kivaa on luvassa.

En toivo raskauden menevän nopeasti ohi, vaan osaan siinä mielessä jarruttaa ajatuksiani ja yrittää nauttia tästä mahdollisimman paljon. Uskon tämän jäävän viimeiseksi kerraksi, joten yritän painaa mieleen miltä ne pienet potkut tuntuvat, miltä tuntuu kantaa lasta ja miten tämä kaikki on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista.

Nyt raskausviikko 28+0

27.7.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / IHASTUTTAVA LASTEN KEINUTUOLI


KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Lasten vaaleanpunainen keinutuoli

OMINAISUUDET: Vanha keinutuoli, joka oli maalattu täydellisellä vaaleanpunaisen sävyllä. Itselläni oli samanlainen keinutuoli pienenä, joten nostalgia pisteet nousivat tätä tuotetta hankkiessa.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Pohjola-torin kirpputori / 20 euroa.

ARVO: Eräs yritys myi tätä tuotetta hintaan 59€. Yrityksen hinnat ovat aina eri kuin yksityisen myyjän, mutta uskon ettei tämän yksilön hinta kovin yläkanttiin ollut. Omasta mielestäni hinta oli varmasti kohtuullinen vaikkei tämä hinnan puolesta mikään kauhean suuri löytö ollutkaan. Yritin vielä kovana ostajana tingata, mutta myyjä ei tähän suostunut. Maksoin silti hymyssä suin 20 euroa, koska keinutuoli oli niin hyvässä kunnossa ja varmasti vähän aikaa sitten maalattu. Muutama pieni käytönjälki oli, mutta yleisilme oli erittäin siisti.

PISTEET: 4/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

26.7.2017

RASKAUSVIIKKO 21.



Veimme esikoisen aamulla ajoissa mummilaan hoitoon, jonka myötä meille jäi puoli tuntia ylimääräistä aikaa ennen ultran alkua. Tai niin me kuvittelimme, kunnes saavuimme Kymenlaakson keskussairaalan pihaan; koko piha oli remontissa, joten parkkipaikkoja oli erittäin vähän ja kaukana. Olimme kuluttaneet aikaamme kahvittelun merkeissä läheisellä huoltoasemalla, joten parkkipaikan etsimistä ja äitiyspolille pääsyä varten jäi 10 minuuttia aikaa. Yhtäkkiä kiire iskikin päin näköä, kun tajusin etten tiedä enää miten pääsen äityspoliklinikalle. Juoksin hisseille ja menin pohjakerrokseen, jossa nopeasti huomaan läpikulun synnytysosastolle kielletyksi. Perkeleitä sadattelin mielessäni ja käännyin ympäri; onneksi toinenkin odottava äiti pyöri myös ympyrää ja lopulta pääsin hänen kanssaan takaisin lähtöpisteeseen, jota kautta löysimme oikean reitin äitiyspoliklinikalle. Huh, klo 8.00 iskin äitiyskortin tiskille ja menin odottamaan vuoroani. Mies oli tällä aikaa etsinyt autolle parkkipaikkaa ja samalla viestitin hänelle miten hän löytäisi perille. Selvisimme juuri molemmat odotushuoneen penkkiin, kun kätilö jo pyysi ultraushuoneeseen.

Tiedän, ettei myöhästyminen ole vakavaa, mutta toisaalta pidän ammattitaitoisia ja tärkeitä kätilöitä eräänlaisina jumalina, joiden aikaa kuuluu kunnioittaa. Silloin kun he pääsevät ajallaan ultraamaan meitä odottajia on meidän oltava mielestäni ajoissa paikalla. Ymmärrättehän mitä tarkoitan? Heidän tekemä työ on niin tärkeää, ettei sitä voi olla arvostamatta. He auttavat pieniä elämänalkuja maailmaan, kestävät meitä äitejä kun emme ole parhaimmillamme sekä jaksavat heidän pitkiä vuorojaan päivästä toiseen. Jos he eivät ole jumalia, niin ainakin he toimivat hänen oikeana kätenään.

Ultraus meni meidän kohdalla hitaanlaisesti, koska meidän pieni peitteli itseään ja piilotteli äitinsä navan alla. Lopulta saimme mitat ja sisäelimet yms tarkastettua, jolloin kätilö totesi kaiken elintärkeän olevan kunnossa. Lopuksi hän kysyi oliko meillä kysyttävää. No olihan meillä ja saimme selville vauvan sukupuolen — se ei meille ollut yllätys, koska jo raskauden alussa tiesin olostani kumpi meille oli tulossa. <3

P.s postauksessa esiintyvät vaatteet kaikki hankittu second handina – silti nuo on niin söpöjä ja täydellisiä juuri meille. <3

Nyt raskausviikko 27+4

22.7.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / LELU VAUVALLE



KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Aarikan vauvanlelu

OMINAISUUDET: Retro suomalaista muotoilua edustava vauvanlelu. Ikäisekseen siistissä kunnossa, josta yksi naru hieman rispaantunut noin sentin matkalta. Jos tämä häiritsee, niin vaihto uuteen on kyllä erittäin helppo suorittaa.

ARVO: En löytänyt netistä vastaavanlaista tuotetta, mutta uskoisin tämän olevan ainakin useamman euron arvoinen.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Pohjola-torin kirpputori / 0,5 euroa.

PISTEET: 4/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

21.7.2017

RASKAUSVIIKKO 20.


Puolessa välissä ollaan tätä kaikkea jännittävää; aika on mennyt todellakin paljon nopeampaa kuin esikoista odottaessa. Muuten onkin ollut rankempaa edelliseen odotukseen verrattuna, mutta toisaalta näiden hyvien asioiden takia kannattaa hieman kärsiä, kun palkinto on niin mahtava. Onneksi mies tuo kipujen iskiessä kuumavesipullon ja antaa minun levätä; taaperollekin järjestyy ohjelmaa miehen toimesta, jotta äiti saa hengähtää. Minkälaista olisikaan nyt hoitaa arki yksin – en osaa edes kuvitella.

Suurin väsymys alkaa olla takana, vaikken voi sanoa olevani erityisen virkeä. Alkava kesä piristää kummasti ja nyt odottelenkin niitä lämpöisiä kelejä. Toisaalta uskon nyt odotuksen viimeisten viikkojen olevan helpommat, kun lokakuussa ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin elokuussa esikoisen aikana.

Rakenneultra sijoittuu ensi viikolle, jota nyt osaa jo hieman odottaakin, mutta veikkaan että tämäkin aika menee silmänräpäyksessä. Aiomme kysyä vauvan sukupuolta, jos hän vain sen sallii. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, mutta mielestäni synnytyksessä on muutenkin jännitettävää, enkä usko pääni pysyvän tälläkään kertaa mukana, joten kivempi valmistautua siihen etukäteen.

Nyt kun joka päivä supistelee, johon joskus liittyy kipuja on vain otettava rennosti. Taaperon kanssa se on haasteellista, mutta onneksi hän osaa leikkiä myös niitä rauhallisia leikkejä; palapelien tekeminen, satuhetket ja little people-leikit rauhoittavat mukavasti päiviä. En vain olisi valmis luopumaan kovin ajoissa meidän pitkistä lenkeistä, varsinkin kun kesä on vasta aluillaan. Tietenkin omaa kroppaa on kuunneltava, mutta kun mieli juoksisi villisti eteenpäin.

Nyt raskausviikko 26+6

18.7.2017

RASKAUSVIIKKO 19.


Puoliväli häämöttää jo kovaa vauhtia, onneksi. Onhan mahalla jo kokoa, joten olen kovasti miettinyt kuinka isoksi tämä toisen lapsen odotusaikainen maha tulee kasvamaan. Pelottavaa, mutta samalla niin ihanaa.

Meidän taapero on kyllä hellyyttävä tässä odotusaikana. Hän oppi todella nopeasti, että äidin mahassa kasvaa pieni vauva ja mahak kasvaa sen mukana. Hän paijaa vauvaa mahaani hivelemällä sekä pussailee kovasti. Myös tulevaisuuden miettiminen vauvan synnyttyä naurattaa taaperoa; leikkikaverin odottaminen taitaa olla hauskaa.

Samalla mietin kuinka paljon meidän arki tulee muuttumaan. Esikoiseni ei ole enää ainoa silmäteräni vaan joudun jakamaan aikani ja huomioni. Hän joutuu luopumaan paljosta, mutta toisaalta tulevaisuus tuo hänelle niin paljon enemmän. Toivottavasti tämä muutos sujuu helposti, eikä hän koe jäävänsä vauvan varjoon, mutta kai se on aikalailla viime kädessä äidistä kiinni miten sen huomion saa jaettua, kun kaikki varmasti yrittävät kuitenkin parhaansa. Sopeutumista tämä vaatii silti kaikilta. Mustasukkaisuuden toivon olevan nopeasti ohimenevää, jos tulee edes meille kylään; toivon, että vauva otettaisiin hyvillä mielin vastaan ja arki alkaisi sujua lopulta omalla painollaan.

Nyt raskausviikko 26+3

16.7.2017

RASKAUSVIIKKO 18.


Puoliväli alkaa jo häämöttää, mikä tuntuu välillä uskomattomalta. Ei tätä toista lasta kerkeä niin paljon odottamaan ja miettimään, kun taapero pitää päivät kiireisinä. Illalla yleensä kuulostelen vointiani ja pienen liikkeitä. Rakenneultra on muutaman viikon päästä, joka on osaltaan helpotus. Siinä kun päästään tarkistamaan vauvan vointi tarkemmin. Uskon, että meillä on kaikki hyvin, mutta eihän näistä voi koskaan tietää. Haluan uskoa hyvään, mutta aina lapset saavat hieman huolta aikaan vanhemmissa.

Oman voinnin kannalta olen hämmästynyt kuinka nopeasti ollaan menty niin sanotusti huonompaan; supistukset ovat jo alkaneet kun rehkin liikaa. Esikoisesta nämä vaivat pakottivat sairaslomalle vasta noin raskausviikko 30 aikoihin. Liikkeetkin tuntuivat erittäin aikaisessa vaiheessa. Turvotuksen huomaan lisääntyneen ja rankkojen päivien jälkeen sormet ja jalat ovatkin tästä vaivasta kiitollisina. Haluaisin niin kovasti pitää itsestäni huolta tekemällä paljon lenkkejä, mutta nyt täytyy ainakin 2 tunnin fiilistelylenkkejä vähentää ja mennä kevyemmissä erissä; yritän ottaa rennosti, vaikka toisaalta haluaisin mennä koko ajan niin kovaa kuin pääsen. Tiedostan, että vauhtini tulee lopussa taas hidastumaan, jos esikoisen odotukseen on luottaminen; turvotus ja verenpaineen sekä painonnousu tekivät tehtävänsä. Siksi tahtoisin liikkua niin kovasti, jotta pysyisin paremmassa kunnossa ja voisin välttää edellä mainittuja asioita. Valitettavasti omaa kehoaan on kuunneltava eikä pääkopan raivokkaita huutoja.

Nyt raskausviikko 26+1

12.7.2017

RASKAUSVIIKKO 17.


Nyt ollaan jo tosi lähellä puoliväliä, mikä alkaa näkyä kropassa; maha kasvaa ja sitä mukaan muutkin oireet tulevat kovemmin esille. Kuvittelin toisen odotuksen olevan jotenkin helpompi kuin ensimmäinen. Tiedättekös, kun se ensimmäinen synnytyskin pitäisi olla vaikein ja sen jälkeen helpotusta olisi luvassa; samaa ajattelin myös tähän odotusaikaan. Olin kuitenkin väärässä.

Selkä alkaa nyt jo pettämään ajoittain, vaikka maha ei ole kovin suuri – näkyvä kyllä, mutten uskonut sen vielä vaikuttavan liikkumiseen. Yritän jumppailla selkää auki, mutta tuntuu ettei se paljoa auta. Edelleen unta voisin ottaa hieman enemmän öihin, mutta raskaus ja taapero pitävät siitä huolen; muutaman kerran herätys omasta takaa ja sen jälkeen taapero herää kukonlaulun aikaan. Onneksi olen nyt tajunnut käydä oikeasti ajoissa nukkumaan. Ollaan taaperon kanssa melkein yhtä aikaa joka ilta unessa, mutta silti mikään unenmäärä ei tunnu tuovan minua enää takaisin ikiliikkujaksi. Pelkään, etten palaudu tästä aivan heti – ainakaan ennen kuin tämä papunen on kasvanut 1-vuotiaaksi.

Inhoan tämmöistä valitussaarnaa, mutta toisaalta tämä on nyt arkea ja inhoan sitten sitä vaaleanpunaisen hötön viljelyä, jota sosiaalinen media on pullollaan (jos se ei ole totista totta). Raskausviikko 17. on täynnä todellista arkea. Mikään ei saa minua haluamaan tätä aikaa menemään silti nopeampaa tai peruuntumaan. Kaiken kuuluu olla nyt näin ja yritän jaksaa parhaimpani mukaan. Olen luvannut nauttia, koska tämä on viimeinen kerta. En sano ei koskaan, mutta yksikin on työläs ja kaksi tuntuu erittäin työläältä ja kolmas tuntuisi uuvuttavalta. En silti sano ei koskaan, mutta olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että meidän perheen koko voisi olla täydellinen juuri näin. <3

Nyt raskausviikko 25+4

10.7.2017

RASKAUSVIIKKO 16.


Puhuttiin miehen kanssa lyhyesti siitä, kuinka ensimmäistä odottaessa on kaikki tulevaisuuden osalta huoletonta, koska ei osaa odottaa kuinka paljon tulevaisuus tulee muuttumaan. Nytkin mietin, onko sitä hullu kun haluaa uudestaan taas siihen aikaan, jolloin on lapsessa niin kiinni, että oma vapaus on erittäin vähäistä. Esikoisen voi jo melko huoletta jättää läheisille hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta itse pääsee syömään tai leffaan. Yöriennoille ei olla päästy tämän vajaan 2 vuoden aikana ollenkaan, mikä olisi ollut aika rentouttavaa. Omille menoille meneminen on ollut nykyään, vihdoin ja viimein niin rentoa ja huoletonta, että väkisin alkaa miettimään, onko valmis siihen kaikkeen taas.

Itse en esikoista odottaessa osannut tätä asiaa miettiä, sillä eihän minulla ollut tuolloin vielä mitään käsitystä asiasta. Nyt joku ajattelee minun luulevan lapsen olevan vankila, mutta ei se niin ole. On vain osattava hetkeksi aikaa luopua jostain omista jutuista ja annettava tilaa ja aikaa tuolle pienelle ihmisen alulle. Sitä vaan ei osaa etukäteen ajatella, että se vapauden menetys tuntuu ajoittain raskaalta - minusta ainakin. Olin 1,5 vuotta lapsen kanssa kaksin arkipäivät, joten kyllä se joskus tuntui rankalta kun ei minnekään päässyt enkä kokenut voivani jättää ihan pientä hoitoon muulle kuin lapsen isälle. Lapsen isä teki reissuhommia tuolloin, niin vaihtoehdot olivat vähäiset. Muutenkaan pienen kanssa rytmit ovat mitä ovat, niin ei niitä menoja pystynyt edes päiväunien mukaan aina sopimaan. Se oli ainoa aika jolloin oli varma, ettei maitobaaria tarvita.

Tietenkin jo pienen tapaaminen pyörii kovasti mielessä, mutta aina sitä odottaa jännityksellä uuden arjen alkua, kun tietää mitä se pahimmillaan ja parhaimmillaan voi olla. Vaikka yösyötöt välillä veisivät voimat, oma aika olisi erittäin vähäistä tai aviomies tuntuu sillä hetkellä ihan tyhmältä pölkkypäältä, niin kyllä kaikki on sen arvoista ja se arki tosiaan helpottaa taapero vaiheessa jo niin paljon, että lopulta sitä ihmettelee mihin se aika oikein meni ja missä minun pieni vaativa vauvani oikein on<3

Kaikki todellakin sen arvoista.<3

Nyt menossa raskausviikko 25+2

8.7.2017

DIY / SEINÄVAATTEESTA TYYNYKSI

Jotkut teistä lukijoista saattavat muistaa vielä minun maaliskuisen kirpputorilöytöni – sen karkkisen seinävaatteen? Jos ette, niin tässä teille muistutus – klik! Löysin siis kirpputorilta seinävaatteen, jonka värit miellyttivät silmääni erittäin paljon. Joku siinä löydössä kuitenkin tökki, mutta en siitä kokonaan halunnut tietenkään luopua. Tupsut minuun siellä kirpputorilla alunperin vetosi sekä se ihastuttava väritys. Seinävaatteen yläosa ei loppuen lopuksi miellyttänyt silmääni eikä se ollut kovin raikas. En saanut siihen myös kunnollista seinäkiinnitystä, joten eilen revin sen lastenhuoneen seinältä alas ja surautin siitä tyynyn muutamassa minuutissa.


Nyt voin sanoa rakastavani sitä. Tyynyn taustapuolelle jäi nuo ns. epämiellyttävyydet ja etupuolelle ne paljon rakastamani tupsut ja niin tietysti myös ne pastelliset karkkivärit. Nyt kaipaisinkin enemmän samaa sävymaailmaa ilostuttamaan meidän olohuonetta, mutta onneksi jo yksi ihana väripari tuolta tilasta löytyy – nimittäin tuo afrikkalainen kori.



Mitä mieltä olet tuunauksestani? Kannattiko? Mielestäni tuo on nyt tosi uniikki tyyny, eikä varmasti toisessa olohuoneessa samanlaista ole – se vasta onkin ihanaa.





7.7.2017

TIE UNIIN KÄY KANTAEN – TULA-KANTOREPUT SOPIVAT VAUVASTA TAAPEROON

Yhteistyö Vauvauva:n kanssa


En osannut edes miettiä kantamista meille sopivana vaihtoehtona kun odotin esikoistani. Päässä pyöri vain kauniit rattaat, ihanat vauvan vaatteet sekä tietenkin vauvan hoitopisteen ehostaminen. Vasta kun lapsi oli sylissä ja huomasin, ettei hän nuku muualla kuin lähelläni ja rattaissakin saadaan aikaiseksi vain raivarit hartaasti toivottujen unien sijaan – Ystäväni neuvomana tutustuin Tula-standardiin ja vauvan kantamiseen.


Tämän kokemuksen myötä sain vapaat kädet ja vauvalle sikeät unet. Meillä esikoinen puklaili niin valtavasti, että se vaikutti niin yö- kuin päiväuniinkin. Häntä oli vaikea saada nukahtamaan, mutta reppuun hän simahti sekunneissa. Hyvä kun itse kerkesi laittamaan ulkovaatteet päälle ja avata ulko-ovea.


Nyt kuitenkin aika alkoi mennä ohi tuosta standardista, vai sanoisinko taaperon kasvaneen siitä ohi, joten oli aika siirtyä hänelle sopivampaan kokoon. Moni varmaan ajattelee kantamisen koskevan vain pieniä lapsia, mutta meillä reppu helpottaa myös vilkkaan taaperon kanssa ulkoilua. Tottakai lapsen pitää päästä leikkimään ja kuluttamaan sitä energiaa, mutta esimerkiksi hankalat metsäpolut sekä pienet ja ahtaat kirpputorien käytävät, joissa lapsen on vain pysyttävä turvassa ja paikallaan, on reppu erinomainen tähän tehtävään.


Otimme Tula Toddlerin mukaan meidän Turkin matkalle, jossa reppu oli erittäin hyvä apuväline varsinkin lentokentällä. Helsinki-Vantaalla rattaat pitää luovuttaa samaan aikaan kuin muutkin ruumaan menevät matkatavarat, joten ihmisvilinä ja taapero eivät vain mahtuneet samaan kuvaan – Repun syleilyssä kului aika huomattavasti rauhallisemmin. Kantoreppu on myös kätevä ulkomaanmatkoilla vaikea kulkuisilla reiteillä; kuten Turkissa erilaisissa päivän kestävillä reissuilla.


Tulassa minusta parasta on monipuoliset kuosit (visuaalinen ihminen ei voi olla välittämättä tästä), helppo käyttöisyys, sopivuus eri kokoisille ihmisille sekä tietenkin se tärkein, eli mukavuus. En ole koskaan saanut paikkoja jumiin Tulan kantorepuilla, eikä mieskään ole koskaan valittanut oloaan kyseisiä kantoreppuja käyttäen. Tulassa tulee mukana myös unihuppu, jolla on mukava suojata silmät auringolta tai käyttää unien aikana päätä tukemaan.

Suosittelen tutustumaan kantoreppuihin, vaikket olisi niitä koskaan aikaisemmin osannut ajatella omaan arkeesi. Meillä näistä tykkää koko perhe. On ihanaa päästä ensi talvena tai kevään tullen koko perhe retkeilemään, kun molemmille lapsille löytyy nyt sopivat kantovälineet.


Käy ihmeessä tutustumassa Vauvauva:n sivuihin ja heidän kantovälineisiinsä. Heidän sivuiltaan löytyy myös paljon muita äitiyteen, odotukseen, vauvoihin ja lapsiin liittyviä tarvikkeita. <3 Herkullisiin sormiruokailuhetkiinkin löytyy monenlaista tarviketta – Toinen minun heikkouteni.

P.s Itse ihastelin heidän sivuillaan uutta Tulan Free-to-Grow-kantoreppua, johon ei tarvita enää erillistä vauvatukea. Voi kun oli kauniita kuosejakin saatavilla. <3 Aah.

Erämiehenkatu 17,
40630 Jyväskylä
info@vauvauva.fi