Kävimme tänään pyörähtämässä kotikonnuilla perinteisillä markkinoilla, mutta voin sanoa, ettei tälle äidille jäänyt niistä paljoa käteen. Olin nukkunut erittäin huonosti, kun mimmiä piti nukuttaa monta kertaa viime yönä. Markkinoille päästessämme alkoi taapero valittaa nälkää, väsymystä ja tylsyyttä. Jouduimme melko lyhyen visiitin jälkeen menemään vanhemmilleni ruokailemaan ja lopulta päiväunille. Reissu ei ollut kuitenkaan aivan turha, koska pitihän kirpparin kautta pyörähtää kiukutteluista huolimatta. Mukaan tarttui jotain aivan ihanaa, jota olen ihaillut usein, mutta hinta ei ole koskaan ennen ollut kohdallaan.
Nyt niitä on keittiössä kaksi – hullua, eikö? Ensin ajattelin sijoittaa löydön keittiöön yksinään, mutta päätin jättää modernin kapistuksen paikoilleen ja nyt ne saavat näyttää aikaa yhdessä. Tässä kohtaavat meidän perheen tyylit sulassa sovussa – moderni ja vanha.
Löytöni on siis vanha 50-luvun kello, joka käy ihanasti nakuttaen. Ääni muistuttaa meidän vanhaa munakelloa, joka on iältään varmaan yhtä vanha kuin tämä kellokin. Joku ehkä ihmettelee, miksi kaksi kelloa on vierekkäin ja vielä niin eri tyylistä? No ehkä juuri siksi, että se näytti niin oudolta ja ennalta arvaamattomalta. Vanha kello voi siirtyä sitten sinne tulevaan rintamamiestaloon tai kesämökille. Kumpaakaan on tuskin tulossa lähiaikoina, mutta aina saa haaveilla.
Nyt voin sulatella löytöä rauhassa ja miettiä, pidetäänkö kellot hullusti yhdellä seinällä vai olisiko makuuhuoneessamme tilaa yhdelle ajan näyttäjälle. Joskus kyllä tuntuu, etten halua nähdä kelloa näiden yövalvomisten aikana. Tunnen itseni pirteämmäksi, jos en tiedä kuinka kauan olen valvonut ja kuinka kauan olen ehtinyt nukkumaan. Puuh, onneksi molemmat kellot ovat kuitenkin varsin kauniita yksilöitä.
Tunnisteet: kirpputori, kirpputoriharakan löydöt, sisustus
