Näin syksyn tullen moni varmasti vierailee metsässä sen antimista nauttien ja niitä keräten. Mekin olemme saaneet tänä vuonna pakastimeen talteen mustikoita ja puolukoita. Rakastan myös sieniä, mutta niiden tunnistaminen on itsellä varsin heikkoa, joten ne taitavat meidän osalta jäädä metsikköön - lukuunottamatta yhtä yksilöä.
Mimmin huoneeseen oli etsinnässä valaisin viime viikosta lähtien, kun edellinen hajosi. Eipä tuo särkyminen kovin paljoa haitannut, kun ei se alunperinkään ollut lastenhuoneeseen hankittu eikä mittasuhteiltaan sopiva. Myös yövalo oli ostoslistalla, koska itkuhälyttimen valo ei vaan valaissut tarpeeksi. Että alkoikin jo kyllästyttää, kun pimeässä käyt koko sängyn läpi, eikä sitä tuttia vaan löydy. Siinä turhautuu nukuttaja ja nukutettava. Ja taas kerran ongelmiimme löytyi ratkaisu ennen kuin kerkesin valikoimaa sen enempää tutkimaan ja budjettiani määrittämään.
Että olin onnellinen tästä Heicon sienivalaisimen löytymisestä. Olen ihastellut saman merkin pupuvalaisinta, jonka meinasinkin meille kotiuttaa, kunhan olisin löytänyt sen jostain hieman edullisemmin. Nämä sienetkin ovat varsin ihania, joten ei tämäkään yhtään sen hullumpi vaihtoehto ollut. Pientä ilostuttaa valaisin heti kun se valaisee huonetta hellästi pienistä valorei'istään. Teki mieli vain silitellä löytöä ja nauttia sen luomasta tunnelmasta.
Suosittelen kyllä lämpimästi tätä valaisinta muillekin, jos etsinnässä on yövalo. Lasken tämän lattiatasolle yöksi, jotta valo siivilöityy kauniisti kattoa kohti. Tuolla yöpöydän korkeudella olisi liikaa silmien tasolla. Valo ei ole liian kirkas, mutta hyvin tuon valossa löytää sen aina kadonneen tutin. Ketään, varsinkaan nukkujaa ei ala hermostuttaa, kun äiti kerkeää nopeasti löytämään kadonneen harmituksen helpottajan ja palauttamaan sen pikaisesti omistajalleen. Ja hei, eikös tämä nyt olekin vallan söpö lastenhuoneeseen.
Tunnisteet: kirpputoriharakan löydöt, lastenhuone, sisustus
