Tuntuu niin ihanalta, kun kevään tuntee ja näkee jo. Sisään tulviva auringonvalo saa yövalvomisista kärsivän äidinkin piristymään. Terassilla työntelin vaunuja ja tuijottelin silmät kiinni kohti aurinkoa. Oli pakko imeä kaikki energia ennen sisälle lähtöä. En jaksa välittää hieman likaisista ikkunoista, pölypalleroista nurkissa vaan yleinen siisteys, eli tavarat paikoillaan riittää minulle. Okei, täytyy myöntää, että likainen syöttötuoli ottaa päähän ja sitä hinkuttelen pitkin päivää. Mutta siis tämä aurinko saa minut voimaan hieman energisemmin ja kiinnostumaan taas kodistakin.
Naistenpäivän, ystävän ja äitini luona kyläilyn takia tuoreita kukkia on kiitettävä määrä kotona. Myös viikonloppuna Ikeasta mukana raahattu sini/vaaleanpunainen-tyyny tuo omansa kodin raikkauteen.
Nyt tätä vihreyden paljoutta kaipaa ja jaksaa ihastella täällä sisällä kun vielä ulkona on lunta joka paikassa teitä lukuunottamatta. Ehkä voisi kehitellä omanlaisensa viherseinän tai "kukka-alttarin", jotta sitä kaivattua happea ja lisäraikkautta olisi koti pullollaan.
Kuten yllä saatoitte huomata, on olohuoneen sohvapöytä vaihtanut paikkaa. Oli saatava lisää leikki/kierimistilaa lapselle ja nyt ei minunkaan tarvitse olla niin kärppänä nappaamassa, jos pää meinaa kolahtaa metallipöytää päin. Tämäkään ratkaisu ei varmasti toimi kauaa, mutta ainakin hetken. Sohvapöytä on nyt divaaniosan jatkeena laskutilana, kun sitä olohuoneessa on oltava. Kun yksi huonekalu vaihtaa paikkaa, niin noidankehä on valmis. Sohvapöytä tuonne, vitriini tuonne ja rahi tuonne.. eikun.
Näin niitä kuvia otellaan pikaista vauhtia vauvan leikkiessä vieressä matolla tai ulkona nukkumassa (kuten nyt, kun tätä kirjoitan). Hieman äidin harrastukset tässä kärsii, mutta se hinta on tästä ihanuudesta maksettava. Pus.
Keväisin pastellisävyt koukuttavat vuosi toisensa jälkeen. Väriä elämään - sanon minä.
Voisikohan tätä valoa purkittaa jotenkin ensi talvea varten?
Tunnisteet: kasvit, sisustus, tekstiilit
