Perjantai-iltana mies lähetettiin evakkoon elokuvien maailmaan, joka ei kyllä tästä ollut yhtään harmissaan. Meille saapui kymmenisen naista herkkujen ja lahjojen kera. Ovikello soi viiden jälkeen tasaiseen tahtiin ja aina sain ottaa vastaan iloisia ystäviä ja tarjottavia. Oli siis kyse minun baby showereistani. Onhan tuo hassu juhla, joka on rantautunut viime vuosina Suomeenkin. Se on silti erittäin mukava tapa viettää iltaa perheen ja ystävien parissa, kun oma kunto ei enää salli juosta juhlissa ja sopia treffejä joka päivälle, vaikka aikaa tietysti löytyisi. Vielä jäi monet jutut jakamatta ystävien kanssa, mutta eiköhän sitä vielä ehditä. Luulen, että treffejä voi olla kiva sopia sitten, kun miehen loma loppuu ja vauva-arki kahden kesken pienokaisen kanssa alkaa.
Meillä oli aika unisex baby showerit: ei siis vaaleanpunaista tai vaaleansinistä joka nurkassa. Jep, se oli kyllä enemmän kuin mieleeni ja moni sen varmasti tiesikin. Olen tainnut jauhaa siitä "pää punaisena" muutaman kerran? Itse vain satun tykkäämään väreistä, enkä halua niitä pieneltäkään rajoittaa vain muutamaan sävyyn. Juhlijoiden keskuudessa vauvan sukupuoli ei ollut enää salaisuus, mutta täällä blogin puolella en taida tietoa vielä jakaa. Tieto varmasti tavoittaa meidän perheiden ja ystävien lisäksi muutkin muutaman viikon kuluttua, mutta taidan nauttia tästä salaisuudesta vielä hetken, eikö vain? Alkuraskaudessa oli melkoisia tietomurtoja, joten sen jälkeen olen aina vaan enemmän nauttinut yksityisyydestä ja näistä salaisuuksista. Arvauksiahan saa aina heittää! ;>
Yksi ystävä tupsahti paikalle ilmapallojen kanssa, sukulaiset vaippakakun kera ja äitini kukkien kanssa, joten perinteiset koristeetkin saapuivat juhlateemaa ylläpitäen. Juhlissa en pyörinyt kameran kanssa, kerrankin. Tästä syystä kuvia tarjottavista ei siis ole, mutta niitä kyllä riitti mahan täydeltä myös seuraavinakin päivinä.
Mieluisin lahja miehenkin mielestä taisi olla juhlijoiden lupaukset meille: apua vauvan kanssa, seuraa äidille ja muita tarpeellisia hemmotteluja arkeen ja väsymykseen. Juhlissa kerettiin myös seinäkalenteriin merkkailemaan vieraiden arvauksia pienokaisen syntymästä. Äidin arvaus voisi olla nyt heti, jooko?
Olen hankkinut alkuraskaudesta lähtien pienelle paljon vaatteita ja nyt viime kuukausina on kaikki muutkin tarpeelliseksi koetut tavarat hankittu. Vielä näköjään puuttuvia tavaroita löytyi muutama: vaippoja, rasvoja, kuolalappuja, pehmoleluja, ensileluja, harsoja ja paljon muuta. Tekstiilipuolen lahjat kun saan heitettyä vielä pesukoneeseen, niin siinä pitäisi olla vauvan pyykit vähäksi aikaa hoidettuna ennen varsinaista pyykkirumbaa! Surullinen nalle saa isommankin ihmisen herkistymään ja valloittava purulelu oli myös äidin mieleen. Sanoinkin jo juhlissa, että ilmankos miellyttää silmää, kun kirahvi on suunniteltu 60-luvulla!
Marimekkoteema jatkui korteista aina tuttipulloihin ja pallosukkiin asti. Jep, voisinko läpinäkyvämpi enää olla? Marimekolla ei voi mennä pieleen ;>
Juhlien jälkeen olin onnellinen ja kiitollinen tuosta illasta, mutta väsynyt. Nyt voidaankin "rauhassa" ilman paniikkia vain odotella pientä saapuvaksi. Olisi kiva, jos saapuisit pian, koska tämä äiti ei kohta enää kestä näitä turvotuksia ja muita ihania loppuraskauden oloja! Huuh.
Kiitos vielä kaikille lahjoista, herkuista ja mukana olosta!
Rv 37 + 3
Tunnisteet: juhlat, marimekko, sekalaista, vauvanhuone
