Kaksplus.fi

17.10.2017

39+0 / MINUN MESTARIPIIRROKSENI


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

Anna Puu - Mestaripiirros

Meidän pieni poikamme syntyi 14.10.2017, klo: 13.54. Mitat: 53cm ja 4000g. Hän on meidän mestaripiirroksemme – täydellinen juuri tuollaisena. <3

9.10.2017

RASKAUSVIIKKO 38


En tiedä olenko tehnyt blogilleni hallaa näillä raskausviikko-aiheisilla postauksillani vai olenko avannut tietä inhimillisempään ja avoimempaan suuntaan? Olen tuonut näillä teksteillä postauksieni sekaan paljon arkea ja tuskaisia olotiloja. Toivon etten ole karkottanut teitä ja pyyhkinyt ylitsenne negatiivisuuden vyöryttämien aaltojen lailla. Itselleni nämä ovat olleet puhdistavia ja eteenpäin vieviä tekstejä. Olen saanut voimaa jatkaa ja purkaa surut ja murheet tänne blogiin. Raskaana on ihanaa olla, koska näin saan kasvattaa lapseni melkein tyhjästä eläväksi ihmiseksi, mutta raskaus tuo myös haasteita matkan varrella. Olen kiitollinen, että saan olla raskaana, mutta välillä koen suurta tuskastumista tästä tilasta.

Nyt päätin kuitenkin vaihtaa suuntaa ja etsiä viikon positiivisuudet tähän alle:
  • Potkut kylkiluuhun ovat muistutus sinusta. Mietinkin ottaisinko tuohon kohtaan tatuoinnin, jonkin ihanan tekstin kuvaamaan sinun matkaasi minun sisälläni. 
  • Kun isovanhemmat hoitivat taaperoa päivän ja minä sain keskittyä kodin järjestämiseen, herkutteluun ja elokuvan katsomiseen.
  • Edellinen kohta aiheutti niin suuren ilon ja helpotuksen, etten voi kuin ihailla esimerkiksi juuri siistittyä hoitopöytää, mikä ei huku kaiken tavaran alle. 
  • Miehen 8h työpäivät; nämä ovat arkiherkkua niiden 12h sijaan.
  • Kun taapero oli erossa äidistä, on jälleen näkeminen ihanaa; pusuja ja haleja pitkin iltaa.
  • Leikkitreffit, jolloin äiti sekä lapsi sai seuraa.
  • Yöt, jolloin vain heräillään, mutta ei jäädä valvomaan.
  • Päiväunet taaperon kanssa päät vierekkäin tyynyyn painuen; tämä on ollut enemmän tämän viikon sääntö kuin poikkeus.
  • Tunne siitä, kun huomaan tämänkin viikon olevan lopuillaan ja taas ollaan lähempänä vauvan näkemistä.
  • Läheiset, jotka jaksavat kuunnella, olla paikalla, tukea ja yllättää positiivisesti.
  • Se, kun saan vain olla ja hengittää.

Nyt raskausviikko 38+2



8.10.2017

RASKAUSVIIKKO 37


Tämän raskauden aikana olen käynyt jo neljä kertaa ultrattavana, joista viimeisin kerta oli tänään. Synnytystapa-arvioon nakki napsahti esikoisen synnytyksen takia, joten tässä tarkistettiin onko mitään esteitä synnyttää minun toivomuksien mukaan; alatiesynnytys on ehdottomasti ensisijainen toive ja sektiota vältetään viimeiseen asti, vaikka tässä matkan varrella olenkin kärsinyt synnytyspelosta. En kuitenkaan niin kovasti, että tahtoisin parantua tuosta kaikesta niin tuskaisella tavalla kuin sektion jälkeen voi kuvitella olevan – tai sellainen mielikuva itselläni on.

Vauvan koko oli normaali, mutta seuraamme vielä kahden viikon päästä tätä asiaa uudelleen juurikin tuon esikoisen syntymän takia. Ja oma toiveeni oli, ettei lasta päästetä kasvamaan hirveän isoksi, siltä varalta, että hän ei malta tulla tänne viimeistään laskettuna-aikana. Lääkäri sanoi, että voimme näin ehkä tehdä, kun paikat alkavat olla valmiina muutenkin vauvan syntymälle sekä en ole ensisynnyttäjä. Näiden syiden takia käynnistämisen ei pitäisi olla ns. riskitekijä tai aiheuttaa lisäkomplikaatioita. Tämä huojensi mieltäni, vaikka toisaalta uskon tämänkin papusen tulevan hieman etuajassa esikoisen tavoin. Ehkä se on luonnollista, jottei äiti joutuisi niin tukaliin oltaviin, vaikka esikoisen kanssa ei helpolla päästy tästä huolimatta.

Nyt vain odotan joka päivä vauvan syntymää, koska tahtoisin hänet jo tavata ja pidellä sylissäni. En taida raaskia päästää hänestä helpolla irti – aion nauttia tästä niin paljon kuin voin, koska tiedän vauva-ajan menevän yhdessä hujauksessa, jolloin vauvantuoksu ja yövalvomiset ovat muisto vain. Hoidetaan ja pussaillaan esikoisen kanssa vauva puhki; niin kovasti me häntä jo yhdessä odotamme. <3

Nyt raskausviikko 38+1

7.10.2017

LEIKKIMÖKKI ON VALMIS!










Musta leikkimökki – lopulta sekin valmistui, vaikka joskus ajattelin projektin kestävän ikuisuuden. Tähän ajatukseen taisi vaikuttaa loppuraskaus, väsymys arjen pyöritykseen ilman miestä sekä sateinen syksy. Kolmisen viikkoa siinä taisi kestää kun mieheni ja isäni rakensivat leikkimökkiä viikonloppuisin, iltaisin tai silloin kun ei sattunut satamaan. Lepohetkiä miehelleni töiden jälkeen ei montaa jäänyt, mutta mökki on ainakin itse rakennettu rakkaudella esikoisellemme. 

Katselimme tytön kanssa iltaisin kuinka leikkimökki edistyi ja ihastelimme lopputulosta. Lumi ei oikein viihtynyt pihalla kun saha pörisi liikaa, joten neniemme jäljet taisivat jähmettyä olohuoneen pieneen ikkunaan kun kahdessa kerroksessa kurkistelimme sitä vasten. Matkan varrella tiesin nopeasti, etten tahdo leikkimökistä punavalkoista kuten puuvajamme on, mutta valitsemani musta väri mietitytti. Talomme on 80-luvun lopulla rakennettu punatiilitalo, mutta katto ja sen reunuslaudat ovat mustat, joten uskoin sen yhdistävän leikkimökin taloomme. Niin siitä lopulta tuli musta pienellä valkoisella vivahteella.

Sisätilat käsittelimme valkoisella maalilla ja lattian kuultovalkoisella. Näin kirpparilta löydetyt rottinkikalusteet saivat raikkaan pohjan, eikä yleisilme ollut pienen mökin sisällä tunkkainen ja valoton. Lopputulos on mieluisa, vaikka toisaalta vielä kovin kesken. Ensi kesänä heittelemme majaan tyynyjä, kiinnitämme tauluja sekä hyllyjä ja järjestämme avajaiset ystävien kera. Siinä onkin odotettavaa ensi kesäksi.

Kioski-ikkuna kerkesi syksystä huolimatta viuhumaan paljon ja tytön 16 euron jäätelöannoksia myytiin ennätysmäärä. Onneksi muistin lapsuudenhaaveeni ja tuon aukeavan ikkunan monimuotoiset mahdollisuudet. Täältä kioskista saa varmasti Kouvolan parasta jäätelöä, eikä myyjäkään voisi olla hellyyttävämpi; makujakin löytyy paljon, vain taivas on rajana. 

5.10.2017

RASKAUSVIIKKO 36


Välillä tuntuu kuin maailmanloppu olisi tulossa — henkinen sekä fyysinen puoli ajaa pääkopan aika ajoin tiukille. Toisen raskauden rankkuus yllätti totisesti, mutta suurin syy jaksamattomuuteen on varmasti se, ettei lepohetkiä päiviin montaa mahdu toisin kuin esikoista odottaessa. Ei jaksaisi enää olla taaperon kanssa jaksamattoman kropan vankina, mutta toisaalta taaperolle meidän leikkimökin rakennusprojekti on ollut varmasti pelastus — mummi on jaksanut leikkiä kaikenlaisia kivoja leikkejä ja hänen kyläilyään on jaksettu odottaa aamusta asti. 

Ilta on päivän kohokohta kun saan kaataa itseni sängyn uumeniin, ottaa lempikirjan esiin, lukea toisten uusia blogipostauksia tai kirjoitella niitä omia, kuten nyt. Yöt ovat menneet toistaiseksi paremmin kuin esikoisen odotuksen aikana, koska tässä kohtaa viimeksi muistan heräilleeni ja valvoneeni aivan hulluna, mutta tuolloin univajeita pystyi korjaamaan pitkin päivää. Ehkä myös touhuilu taaperon kanssa on tuonut niihin öihin sitä kaivattua väsymystä, jotta uni kestäisi koko yön. En väitä nukkuvani yhtä pötköä, vaan heräilen kyllä paljon, mutta uni on tullut toistaiseksi aina uudelleen ja jatkunut taaperon unien loppumiseen saakka.

Viime yönä heräsin tuttuun tapaan, jolloin yleensä käyn vessassa ja juomassa, jotta seuraavalla kerralla herätys ei tulisi edellä mainittujen tarpeiden takia heti uudelleen, mutta nyt huomasin mahani ja lonkkien tuntumassa kipua. Kipu alkoi yltyä ja muuttui aaltomaiseksi — aallon harjat tulivat tasaiseen tahtiin ja saivat naamalleni aikaan irvistyksiä ja taisin puuskuttaa niiden läpi. Tunne vaihtui myös hieman selän puolelle, mutta säännöllisyydestä ja aallon harjoista huolimatta en ollut 100 prosenttisen varma, että nuo olisivat olleet supistuksia. 

Jotenkin sitä ajattelee, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen tietää milloin seuraava synnytys alkaa; oireita ja tuntemuksia lukien. Nyt kuitenkin jäin hämilleni koska kipu oli eri paikassa kun esikoisen aikana. Toisaalta jos nämä kivuliaat supistukset olivat vielä valmistavia, voisiko tunne tällöin olla aivan toisenlainen? Nyt jännitän seuraavaa yötä ja toivon, ettei aikamme ole vielä tullut. Odotan kuitenkin ensi viikkoa innolla, koska silloin on synnytystapa-arvioni aika ja ehkä myös tämä tilanne hieman selkenee sen myötä.

Nyt raskausviikko 37+5

3.10.2017

RASKAUSVIIKKO 35.


Katseltiin tytön kanssa hänen vauvakuviaan. Hän hoki niitä katsoessaan:"Tahtoo vauvan". Oli jotenkin niin suloista kuinka toinen jo odottaa vauvaa syntyväksi. Hän ymmärtää mielestäni aika hyvin mitä on tulossa. Ei tietenkään voi tietää minkälaisia tunnekuohuja vauvan syntymä voi aiheuttaa, mutta uskon ettei mustasukkaisuus kohdistu vauvaa kohtaan vaan äiti ja isi saavat olla kohteena. Tiedän, että hänestä tulee maailman paras isosisko, joka hoivaa vauvaa ilomielin. Hän muutenkin pitää äidin kanssa "järjestämisestä", joten eiköhän vauvanhoito yhdessä tule olemaan myös yksi lempipuuhista. 

Perhepuistossa oleville Lumin kavereille on jo syntynyt pikkusiskoja ja -veljiä, mutta me vielä odotamme omaa syntyväksi. Minusta on ihana kuitenkin seurata kuinka hän ihastelee muiden vauvoja, vie heille vauvoille sopivia leluja ja on tietenkin erittäin utelias näitä pieniä kohtaan. Lentosuukkoja saavat myös nämä pienet ihmisen taimet, mutta onneksi hän on ymmärtänyt hieman pitää etäisyyttä, ettei tarvitse varoa liian voimakkaita rutistuksia. Katsotaan sitten miten meidän oman pienokaisen käsittely onnistuu esikoiselta.

Koko raskauden ajan olemme yhdessä "hoitaneet" vauvaa mahan läpi; vauva saa päivittäin paljon pusuja ja haleja. Myös leluja tuodaan mahan päälle vauvan leikittäväksi. On myös erittäin ihmeellistä tunnustella pienellä kädellä kuinka vauva siellä potkii meitä. Nämä kaikki aiheuttavat Lumissa innostusta ja hän kertoo kuinka pitää vauvasta. Sanon myös halauksen tai pusun jälkeen tytölle kuinka hienosti hän tekee ja vauva tykkää Lumista ja hänen hoivastaan. Uskon, että heidän välillään on jo pienenlainen side, joka vahvistuu vain päivä päivältä. 

Lumi, sinusta tulee maailman paras isosisko. <3 Tiedän sen jo nyt.

Nyt raskausviikko 37+3.

Kuva: Helia Photography

30.9.2017

BABY SHOWER / VAUVAKUTSUT










Viime sunnuntaiksi puunasin kodin edustuskuntoon, koska meille oli tulossa muutama ystävä ja sukulainen kylään tai oikeastaan viettämään baby showereita. Tämä jenkkilästä kotiutunut tapa on minusta oikeastaan aika mukava tapa muistaa raskaushuuruista äitiä sekä hänen tulevaa vauvaansa. Eikä pääasia näissä ole lahjat, kuten tosi-tv-sarjat antavat olettaa, kun äidit availevat valtavia lahjakasoja; enemmän itseä ilostuttaa ajatus siitä, että minua on ajateltu, kun tarjottavia on mietitty sekä tietenkin minulle läheiset ihmiset ovat löytäneet kiireisistä aikatauluistaan tilaa ja saapuneet paikalle.

Miehen sisko kyseli haluani vauvajuhlia kohtaan ja vastasin, että tottakai saa järjestää. Kasasin ystävät ja sukulaiset samaan whatsapp-ryhmään, jotta heidän olisi helppo pitää keskenään yhteyttä ja suunnitella näitä juhlia. Onneksi muutamat pääsivät paikalle, vaikka aikataulu taisi olla tiukka ja olin tainnut pelotella liikaa, että kohta tämä vauva täältä jo putkahtaa – hah. Mutta on ne viimeiset viikot kyllä ihana rauhoittaa omiin juttuihin, kun jo näilläkin viikoilla juhlakaluna oleminen sai oloni lopulta väsyneeksi, vaikka tosiaan en muuta tehnyt kuin järjestänyt kodin vieraita varten kuntoon. Mutta väsymys on pientä, jos päivän lopputulos on onnellisuus.

Kello 14 alkoi yksitellen vieraita tipahdella paikan päälle leipomukset ja lahjat käsissä. Onneksi olin ollut syömättä lounasta, koska tarjottavat olivat ihania, mitkä oli tosiaan mietitty minun makumieltymysten mukaan. Harvoin saa juhlat, joissa on sinua ajateltu ilman, että joutuisit niitä miettimään ja valmistamaan – todellista luksusta siis. Aloitimme juhlat syömisellä ja taisimme myös lopulta lopettaa siihen. Ähkyllä ei ollut rajaa tuona iltana, mutta tässä vaiheessa niitä kaloreita ei enää lasketa; varsinkin kun mukavaa seuraa on pöydän ympärillä vain sinua ja vauvaa varten.

Avasimme ruokailun jälkeen lahjat; äidin toiveet oli kuunneltu ja kaikki olivat tarpeellisia sekä ihania. Toivoin vauvalle paksun villahaalarin kaukalopussin sisällä käytettäväksi, Sophie la giraffe:n Fanfan-purulelun, (Esikoisella on kirahvi, joten nyt molemmille säästetään omat klassikko purulelut ihasteltaviksi.) vauvalle vaatteita, sukat sekä yöpuku. Tällä kertaa myös äitiä lahjottiin, mikä tuntui myös erittäin mukavalta. Sain erilaisia rasvoja ja suihkugeelin, herkkuja, sisustuslehden sekä lämpötyynyn särkyjä helpottamaan.

Myös pieni visailu saatiin vieraille, kun käsiin iskettiin hauskat kaavakkeet, joissa arvailtiin mm. syntymäajankohtaa, sukupuolta, vauvan nimeä sekä pituutta ja painoa. Katsotaan sitten muutaman viikon kuluttua kuka sai eniten pisteitä! Olen jälleen kiitollinen, että minulle jaksettiin nämä juhlat järjestää. Nyt on sairaalakassiin heitetty paljon sisältöä näistä juhlista, joten sekin puoli alkaa olla kunnossa. Pitäisikö sanoa, että nyt vain odotellaan! <3

P.s Tänään vauva on täysiaikainen, eli raskausviikko 38 pärähti käyntiin (37+0) !