Kaksplus.fi

11.11.2017

NELJÄN VIIKON IKÄINEN VAUVA


Neljä viikkoa on hurahtanut käsittämättömän nopeasti. Olen kasvanut tänä aikana hurjasti, enkä ole enää pikkuinen myttyrä. Muutama perusvaate ja yöpuku ovat jääneet jo minulta pieneksi. 2 koon vaipatkin alkavat masun kohdalta hieman kinnaamaan, joten seuraavaa koko vaihtuu varmasti lyhyen ajan kuluttua. Onneksi mahdun vielä äitini kainaloon oikein sopivasti.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon erilaisia öitä. Edelleen valvon noin tunnin per yö, mutta viime yönä nukuin sitä ennen 3,5 ja 4 tuntia putkeen, josta äiti oli kovin innoissaan. Siskoni ei koskaan nukkunut näin pitkiä pätkiä. Alkuviikkoon mahtui myös tiheänimunkausi, jolloin en malttanut nukkua vaan söin erittäin usein. Ei tätä pitkään jatkunut, joten palasimme tähän meidän tavalliseen rytmiimme pian — äidin onneksi. Päivisin jaksan valvoa tunnin tai kaksi. Päiväunia nukun saman verran kuin valvonkin, mutta pian jo nälkä herättää minut. Joskus syön vain hetken ja jatkan heti unia; olenhan vielä niin pieni, ettei kauheasti vielä jaksa seurustella. Äidin mielestä onkin hyvä keskittyä päivällä syömiseen, koska sitten nukumme enemmän yöllä eikä minun tarvitse tuolloin tankkailla niin paljon. 

Siskoni tahtoisi edelleen pitää minua paljon sylissä ja hän tykkää myös paijata päätäni ja antaa suukkoja. Joskus häntä tuntuu häiritsevän, että olen paljon vanhempieni sylissä, mutta aika hienosti hän on sopeutunut minuun ja meidän uuteen arkeen. 

Tällä viikolla saimme myös minun newborn-kuvat ja taisin olla aika suloinen tapaus, kun äidilleni tuotti kovasti vaikeuksia valita niistä parhaimmat otokset. Niistä näettekin tässä makupaloja. Nyt minun elämäni ensimmäiset hetket on tallennettu ikuisiksi ajoiksi. Aika ihanaa. <3 Äiti suunnitteli tilaavansa kuvista meille ihanat ristiäiskutsut ja saattaa myös joulukortteja koristaa minun ja siskoni ihana yhteiskuva, jota varten äiti ja isi suostutteli Lumia 1,5 tuntia, jotta saimme kuvan onnistumaan. Äidin mielestä jokaisen hikikarpalon arvoinen kuva. 

Kuvat: Helia Photography

8.11.2017

PHIL & TED'S TUPLARATTAAT







Nyt olemme vihdoin päässeet testaamaan meidän "uusia" tuplarattaita. Ehdin myös muutaman kerran ennen vauvan syntymää käymään lenkillä taaperon kanssa kyseisiä rattaita käyttäen, mutta vasta nyt voisi sanoa rattaiden päässeen tositoimiin. Ostin nämä siis käytettyinä, mutta voisin sanoa niiden olevan uudenveroiset Phil & Ted's Vibe-tuplarattaat.

Ennen kuin päädyin kyseiseen merkkiin kartoitin tarvettamme sekä mitä rattaita ihmiset myivät Tori.fi:ssä. Uutena en raaskinut rattaita hankkia, koska pelkäsin tuplarattaiden käyttöiän jäävän melko lyhyeksi, joten en halunnut panostaa näihin rahallisesti kovin suurta summaa. Ensiksi karsin tosiaan vierekkäin olevat tuplarattaat, koska en halunnu raskaita ja leveitä rattaita, joita saattaisin työntää kesken lenkin vain vauva kyydissä, kun taapero kävelee vieressä. Halusin siis rattaat, jotka menevät pieneen tilaan (mahtuvat meidän pieneen eteiseen tuollaisenaan) ja muuntautuvat yhdelle lapselle sopivaksi. Päiväunet vauva voi nukkua meidän Brion vaunuissa, joten tämä ominaisuus ei ollut meidän listalla kovinkaan korkealla.

Selailin valikoimaa ja Phil & Ted'sin rattaat tuntuivat ominaisuuksiltaan ja hinnoiltaan sopivimmilta meille. Phil & Ted's Vibe rattaat valikoituivat meille oikeastaan puhtaasti siitä syystä, että sellaiset sattuivat olemaan myynnissä n. 10 km päässä meidän kotoa. Näitä tuplaratasmalleja Phil & Ted'siltä löytyi useampia, mutta mallit ovat aika samanlaisia perustoiminnoiltaan, joten tästä syystä "kyseiseen malliin tyytyminen" ei ollut kova isku.

Näissä rattaissa voi siis matkustaa vauva sekä taapero tai kaksi lasta. Kun vauva on pieni ja nukkuu vain, voi hän matkustaa sisaristuimen alapuolella, jolloin taapero (kuten kuvissa) matkustaa siis tuossa päällä. Vauva on erittäin suojaisassa turvassa, kun lisäsimme vaunuverhon rattaiden päätyyn. Vauva sujahtaa makuutilaan vaunukassissa. Ainoa miinus tästä yhdistelmästä tulee taaperon istuma-asennosta; taapero joutuu istumaan melko takakenossa asennossa, eikä ryhdikkäästi tarkkaillen. Toisaalta tuo istuimen asento, jota voi vetoketjujen avulla laskea vieläkin enemmän mahdollistaa taaperonkin päiväunet, jos väsymys yllättää kesken reissun. Meillä matkustaja ei ole tosin vielä osannut valittaa tästä istuma-asennosta, joten tämä on vain äidin silmämääräinen kokemus ja näkemys.

Kun vauva kasvaa sen verran, että hän voi matkustaa istuen, siirtyy sisaristuin tuosta päältä alas lähelle rattaiden työntäjää ja isompi lapsi istuu erittäin mukavasti vauvan entisellä paikalla, jolloin selkänoja on tietenkin nostettu pystyyn. Tässä vaihtoehdossa molemmat mahtuvat ottamaan päiväunet, jos tarve vaatii.

Rattaita on tuplarattaiksi erittäin mukava työntää, mutta jos vertaan meidän Brion-rattaisiin on näitä hankalampi työntää yhdellä kädellä ja rattaiden kääntämiseen tarvitsee hieman enemmän voimaa. Meidän Briot ovat kuitenkin niin ketterät ja kevyet, joten tuplarattaiden näkökulmasta Phil & Ted's Vibe rattaat ovat kyllä ohjattavuudeltaan oikein priimaa.

En ole nyt tällä muutaman viikon koeajelulla huomannut suurempia miinuksia näihin rattaisiin, joten uskaltaisin suositella Phil & Ted'sejä muillekin. Nämä ovat näppärät kokonsa vuoksi, tuplarattaiksi erittäin kevyet ja helpot kuljettaa, sekä muuntautuvat moneksi tarpeiden muuttuessa.

Lapsilla ikäeroa 2 vuotta ja 2 kuukautta.

4.11.2017

KOLMEN VIIKON IKÄINEN VAUVA



Täytin jo kolme viikkoa – siis oikeasti kolme viikkoa! Aika menee niin nopeasti ja minä kasvan vain päivä päivältä isommaksi. Arkemme ei ole muuttunut paljoakaan tänä aikana, sillä isi on vieläkin kanssamme kotona ja on seuraavatkin kolme viikkoa; ollaan me vaan onnekkaita tämän takia. 

Aloitimme maitohappobakteeria sisältävät D-vitamiinit eikä nämä ole ainakaan oloani pahentaneet. Olen kärsinyt viimeisen viikon ajan mahanpuruista ja olen tämän takia ollut itkuinen. Äiti jumppaa jalkojani, hieroo masua, pomputtaa ja keinuttaa sekä makoilen paljon masullani äidin päällä – näin oloni on edes hieman parempi. Äitiä tämä tuntuu harmittavan paljon, vaikka tämä vaiva taitaa olla aika monilla vastasyntyneillä. Illalla tykkään tankkailla useasti maitoa ja yön saapuessa nukun ensin pari kahden tunnin pätkää, jonka jälkeen unimaisemat ovat vieneet minut jopa kolmen ja puolen tunnin unille – äiti on kuulemma tästä kovinkin ylpeä. Joskus saatan myös hieman valvoakin, kun en vieläkään aivan ymmärrä milloin se yö oikein on?

Nukun öisin unipesässä äitini vieressä ja siskoni pötköttelee toisella puolella sänkyä äidin lähellä. Missä isi? No tiedättehän, että monet isit löytyvät sohvalta erinäisistä syistä. Meillä suurin syy on tilanpuute. Tämä sopii meidän perheelle kuulemma tosi hyvin, koska näin kaikki nukkuvat hyvin. Itse pidän kovasti siitä, että välillä jään äidin kainaloon nukkumaan ja silloin unikin maistuu erittäin hyvin. Äidin hengitys muistuttelee minuakin hengittelemään ja näin minulla on erittäin turvallista nukkua hänen kanssaan.

Voit lukea meidän aikaisemmat kuulumiset täältä sekä täältä!

28.10.2017

KAHDEN VIIKON IKÄINEN VAUVA




Olen jo kaksi viikkoa vanha, vaikka äitini ei sitä meinaa aina uskoa. Olen kasvanut jo puoli kiloa syntymäni jälkeen, joten en ole enää ollenkaan pieni vaan aika iso jo! Jänteväksi tyypiksi ne kuvailee minua päivittäin ja taidan olla heidän kanssaan samaa mieltä – päätä kannattelen hetkellisesti tosi reippaasti ja jaloissani on voimaa enemmän kuin keskiverto pikku pojalla. Yritän katsoa äitiäni silmiin ja sanoa hänelle usein, että minä kasvan jo nyt isoksi pojaksi.

Öisin minua vaivaavat vatsanpurut, jotka sattuvat välillä kamalasti. En voi sille minkään, joten itkuni on kovinkin vaativaa. Äiti minua keinuttaa sylissään ja yrittää myös muilla keinoilla auttaa minua voimaan paremmin. Äiti on tainnut olla välillä aika väsyksissä näiden öiden takia, mutta onneksi isi ja isosiskoni ovat antaneet meidän nukkua vähän pidempään aamulla.

Päivällä uni minulle maistuu erittäin hyvin kun saan olla äitini sylissä tai kainalossa. Ei tämä taida äitiäkään haitata, koska kun raottelen silmiäni kesken unien, huomaan hänen tuijottavan minua hölmön onnellisena. Ollaan väsymyksestä huolimatta aika onnellinen perhe – minun ikioma perheeni. 

25.10.2017

NEWBORN KUVAUKSET



Kävimme eilen ottamassa vauvasta newborn-kuvat. Esikoisesta nämä jäivät kokonaan ottamatta, mutta onneksi heräsin puolen vuoden kieppeillä ja sama kuvaaja ikuisti lopulta esikoisenkin vauva-ajan. Kävimme myös ikuistamassa raskauteni Helia Photographylla, joten nyt on kaikki ihanat vaiheet hänen taltioimana. Malttamattomana odotan minkälaisia kuvia Helianna sai meidän pienestä.

Kuvaukset aiheuttavat varmasti monelle äidille stressiä ja voin sanoa, että omat hermot olivat kuvausten alussa hieman koetuksella. Taaperomme ei meinannut millään suostua vauvan kanssa kuvattavaksi ja pelkäsin koko ajan, ettemme saa heistä ihanaa sisaruskuvaa aikaiseksi. Hieman meinasi silmäkulma kostua tämän takia. Pitkän maanittelun ja lahjonnan jälkeen Lumi suostui menemään vauva kainalossa linssin alle ja saimme heistä ihania kuvia. Vaikka vauvan piti olla näissä kuvauksissa päätähtenä, pidin myös lastemme kahden keskistä kuvaa erittäin tärkeänä. Ainakin heidän kuvansa päätyy meidän seinälle – he kun ovat minun maailmani ja silmäteräni. Hymyni taisi nousta korviin kun taaperomme pötkötti vauva kainalossa kameran sulkijan räpsyessä.

Ammattitaitoinen kuvaaja saa kyllä aikaiseksi niistä ei niin täydellisistä hetkistä onnistuneita kuvia. Meidän Lumin 1-vuotiskuvauksissa meno oli väsynyttä ja ajattelin, ettei yhtään ihanaa kuvaa saada, kun pieni ei ollut todellakaan parhaimmillaan – mitä vielä, ihanat kuvat kolahtivat sähköpostiini ja olisin voinut teettää jokaisen meidän seinällemme. Pitäisi vaan osata itsekin olla rentona ja unohtaa stressaaminen. Lasten kanssa mikään ei yleensä mene käsikirjoituksen mukaan ja on otettava vastaan se mitä annetaan. Tämä pätee muutenkin arjessa lasten kanssa. 

Meillä tulee kohta taas lisää ikää, eli 2 viikkoisen vauvan arkipäivitys pitäisi postailla blogiin piakkoin. Yritän pitää nyt edes jonkinlaista postaustahtia yllä, mutta en varmaan vielä pysty yhtä aktiiviseen tahtiin kuin ennen vauvaa. Lisäillään kaasua sitten kun arki rullaa paremmin, eikä kaikki tunnu niin uudelta.

21.10.2017

OLEN JO VIIKON IKÄINEN


Tänään syntymästäni on kulunut jo viikko. Pääsin maanantaina kotiin isini ja äitini kanssa, jonka jälkeen tapasin vihdoin ja viimein myös isosiskoni. Hän taitaa rakastaa minua paljon, kun halailee ja pussailee minua jatkuvasti. Olen kasvanut jo paljon sairaalasta päästyäni, mutta silti jaksan ihmetyttää vanhempiani sillä kuinka pieni nyytti olen.

Aluksi seurustelin pitkälle yöhön vanhempieni kanssa meidän ollessa perhehuoneessa Kymenlaakson keskussairaalassa. Olen nyt alkanut ymmärtämään, että vuorokauteen kuuluu yö ja päivä, eikä yöllä äitini halua seurustella kanssani. Tai joskus saan hänet höpisemään kanssani, kun oikein nätisti katson häntä silmiin, mutta usein äiti yrittää saada minut nukkumaan antamalla maitoa, keinuttamalla sylissään sekä laulamalla.

Olen kuullut olevani vaativampi kuin isosiskoni hänen ollessaan vauva. En tykkää vaipanvaihdosta yhtään, joten jos äiti tai isi ei ole tarpeeksi nopea tässä toimituksessa, niin näytän sen heille avaamalla täydet tehot. Siskoani tämä hieman pelottaa, mutta äiti sanoo hänelle usein, ettei minulla ole hätää vaan yritän näin kertoa mielipiteeni asioihin.

Tykkään nukkua äitini kainalossa, jossa saan parhaimmat yöunet enkä heräile jatkuvasti. Tästä pidämme molemmat, äiti sekä minä. Nautin läheisyydestä, enkä pidä siitä, että minut laitetaan sitteriin. Tahdon olla perheeni ympäröimänä, eikä heitä tunnu se haittaavan. Äitini usein tuijottelee minua ja hokee, ettei toivoisi ajan kulkevan niin vauhdikkaasti. Olemme kohta viettäneet isin isyyslomasta jo viikon, mutta onneksi on vielä viisi viikkoa jäljellä. Saan tutustua perheeseeni tavallista pidempään – kiitos isin pitämättömien kesälomien.


17.10.2017

39+0 / MINUN MESTARIPIIRROKSENI


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

Anna Puu - Mestaripiirros

Meidän pieni poikamme syntyi 14.10.2017, klo: 13.54. Mitat: 53cm ja 4000g. Hän on meidän mestaripiirroksemme – täydellinen juuri tuollaisena. <3