Kaksplus.fi

20.8.2017

RASKAUSVIIKKO 26

31+0 juuri ennen lähtöä ystäväni häihin. <3

Selkäkivut yllättivät nyt totaalisesti. Eräänä aamuna siivosin keittiön, jonka jälkeen pesin vielä vessan. Ei kuulosta kovinkaan paljolta kotitöiden yleistä kokonaismäärää ajatellen — eikä se sitä ollut.  Tämän jälkeen pyöräytettiin vielä vauhdikas kävelylenkki, jonka lomassa ulkoilimme puistossa pitkään auringon helliessä meitä. Loppumatkasta ajattelin, etten pääse kotiin asti vaan matka tyssää kuin seinään. Sisulla vedin matkamme kunnialla loppuun lapsen ulistessa kävely mahdollisuuksiaan. Tässä kohtaa sanoin lapselle napakasti, että nyt äiti vie meidät reippaasti kotiin ja mennään sisälle syömään.

Kipu ei hellittänyt edes lapsen päiväunien aikana. Särkylääkkeitä kului, kuumapullo lämmitti selkää, makasin ja istuin sekä otin tukivyön käyttöön. Onneksi mies on ollut iltaisin kotona koko tämän odotusajan, koska en tiedä mitä näinä hetkinä olisin aina tehnyt – taapero kun tarvitsee vielä niin paljon leikkiseuraa ja ohjausta, joten mies on ollut oikea aarre näinä hetkinä.

Seuraavana päivänä kävin sokerirasituksessa tukivyötä heti aamusta apuna käyttäen. Päivä oli helppo, kun jätin kotityöt tekemättä, lenkkeilyt jäivät reippaammille ja lapsen kanssa leikimme rauhallisia leikkejä — silti mietin miten jaksan vielä 3 kuukautta tätä odotusta. Kaikki muu tuntuu menevän nyt ihan hyvin raskaudessa, mutta selkä tekee oloni erittäin epämukavaksi.

En tahdo jäädä kotiin "makaamaan" loppuajaksi vaan pääkoppa huutaa lenkkien ja ulkoilun perään. Pelkään myös tätä kipua. Tai pelkään, että jaksaako sitä koko loppuodotuksen? Pakkohan sitä on, jos lapsi ei aiemmin tule ulos. En oikeasti ajatellut tämän toisen raskauden olevan näin raskasta myös fyysisesti. Aika paljon rankempaa kuin esikoisen aikana ja silloin sentää saattoi seisoa useana päivänä peräkkäin 9 tunnin ajan ja silloinkin jalat vain väsyivät ja turposivat. Nyt tuntuu, ettei paljoa tarvitse tehdä kun löytää itsensä ojan pohjalta. Kai tähän on yksinkertaisesti syynä vain se, ettei niitä lepohetkiä löydy enää samalla tavalla kuin ennen esikoisen syntymää; hänen odotusaikana sai nostaa jalat ylös vapaapäivinä ja levätä netflixin viihdyttäessä, mutta vapaapäiviä ei kotiäideille paljoa anneta tai sitten niille äideille ketkä taistelevat ensin työmaalla ja sitten vielä kotona odottaa lapset hänen seuraansa.

Ei voi muuta sanoa kuin äitien olevan rautaista tekoa! <3

Nyt raskausviikko 31+1

15.8.2017

ARVONTA INSTAGRAMIN PUOLELLA











Nyt olisi ihastuttava arvonta instagramin puolella. Sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi tai vaikka raskaana olevalle ystävällesi Vauvakortit, jotka on suunnitellut taitava Design By Ilona. Klikkaa itsesi arvontaan TÄSTÄ! Arvonta päättyy sunnuntaina 20.8.2017!

14.8.2017

ARKI KULJETTAA


Kesä on ollut ihanaa aikaa, vaikkei se ole hellinyt meitä lämmöllään. Ollaan kuitenkin retkeilty, puistoiltu ja rentouduttu löysäilemällä kaikesta liian aikataulullisesta. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, joten on ihanaa kun arki alkaa taas. En tarkoita nyt tavallista arkea, mikä jatkuu aina viikonlopun jälkeen ja loppuu sitä ennen. Nyt tarkoitan tätä elokuun puolen välin jälkeen alkavaa arkea.

On ihanaa kun meidän työt alkavat, eli lapsen kanssa se tarkoittaa leikkimistä kodin ulkopuolella. Muut ovat pakanneet viime viikolla koulu- ja päiväkotireppunsa, kun me taas pakkasimme perhepuistoon tarvittavat eväät ja vaihtovaatteet. Jep, ei muuten enää pakata vaippoja päiväreissuille meidän reppuun! Whooop!

Nyt saamme odotella vielä muutaman viikon muskarin alkua, jota pieni odottaakin kovasti ja varmistelee aina, että tuleehan se vauvakin mukaan. Tällä hetkellä vauva vielä kulkee visusti mukanani sattuneesta syystä, mutta lokakuun lopulla toivon, että hän on siirtynyt ulkoruokintaan. Pidän siitä, että lapsi saa olla kotona, eikä häntä tarvitse kuormittaa pitkillä hoitopäivillä. Siksi minusta onkin tärkeää myös harrastaa kodin ulkopuolella, jotta jo tämän ikäinen taapero saa ikäistänsä seuraa sekä mieluisaa puuhaa.

Myös kotiäidille tekee hyvää päästä neljän seinän sisältä, jota en henkilökohtaisesti montaa päivää jaksaisikaan. Tässä kahden vuoden aikana on löytynyt uusia ystäviä joukkoomme niin äidille kuin lapsellekin, joten tämä kotona vietetty aika on sujunut paljon mukavammin heidän ansioistaan. On siis erittäin ihanaa, kun kerhoreppumme täyttyy syksyn tultua taas tossuista, eväistä, vaihtovaatteista sekä innokkaasta syysmielestä. Arki on ihanaa, kun ottaa siihen mukaan itseä ja lapsea innostavia asioita. Meidän arki sujuu parhaiten muiden seurassa ja siitä nauttien.

13.8.2017

UNICORN SYNTTÄRIT

















Vietimme eilen lapsen syntymäpäiviä sukulaisten, kummien ja ystävien kesken. Porukkaa oli niin, että talo varmasti huokaili helpotuksesta, kun juhlat olivat viimein ohi. Mietimme eilen myös, että järjestämmekö ensi kerralla juhlat porrastetusti, jotta taapero välttyy ihmisähkyltä ja vanhemmat ehtivät seurustelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Miten muut olette toteuttaneet isot synttärit?

Teemaksi valikoitui äidin mielestä ihastuttava aihe, eli yksisarviset ja söpöstely. Teema ei ollut ylitse pursuavan orjallinen, mutta suunta oli silti selkeä. Meidän syntymäpäiväjuhlat leivottiin näistä aineksista:
  • Kertakäyttömukeihin yksisarvisia kirmaamaan tarrojen muodossa, joiden ostopaikka Tiger.
  • Teemaan täydellisesti istuva kakku syntyi leipurin käsissä, koska äitiä laiskotti ja taidotkin ruosteessa.
  • Kertakäyttöastiat, servetit ja karkit mukailivat vaaleanpunaisen, turkoosin ja lilan värimaailmaa.
  • Hedelmistä taiteiltiin sateenkaari marenkipilvien kera.
  • Tigerista löytyi läpinäkyviä palloja, joiden sisälle laitettiin paperipallosilppua. Loput silput jäivät lasten riemuksi ja aikuisten raivoksi. 
  • Tupsuviirin äiti askarteli silkkipaperista väriteemaa noudattaen.
  • 2-vuotiaalle sopiva pallo ruusukullan sävyssä oli täydellinen juoksukaveri illan viime metreille saakka.
Sain valtavasti apuja syntymäpäivien järjestämistä varten, kun mies hoiti lasta aamupäivän, jotta sain rauhassa siivota taloa ja askarrella loput tarjottavat. Onneksi omenapiirakan ja lihapullat pystyi valmistamaan jo syntymäpäiviä edeltävänä iltana. Äitini taikoi herkullisen voileipäkakun sekä anoppi sponsoroi ihanan kakun. Nyt kun 30+0 pärähti käyntiin oli olo jo näistä pienistä tarjottavien valmistamisesta kovilla, kun koko päivä meni seisoskellessa. Oli siis ihanaa höllätä ja hieman laiskotellakin, kun kaikkea ei tarvinnut valmistaa itse. 

Kiitos kaikille vieraille suunnattoman paljon. Minusta tuntuu, että nämä juhlat olivat edellistäkin paremmat juuri teidän takia – lapsi oli varmasti onnellisempi kuin koskaan. Siksi myös äiti oli onnellinen.

P.s Ja kaikkein suurin kiitos pienille vieraille, koska heillä taisi olla hauskinta yhdessä. <3

9.8.2017

RASKAUSVIIKKO 25 – RASKAANA OLO ON KUIN MUSTIKKAMETSÄLLÄ KOMPUROINTIA




Vauvan liikkeet ovat viime aikoina alkaneet tuntumaan aivan tosissaan. Välillä hypähtelen sohvalla istuessani kun potkut osuvat kohti kylkiluita. Meille taitaa olla tulossa erittäin sisukas tyyppi – Papunen on tehty kovista aineksista. En muista esikoisen olleen näin vahvaa tekoa vielä tässä vaiheessa tai sitten olen vain yksinkertaisesti unohtanut sen. Loppuvaiheessa hän kyllä osasi potkia äitiään juuri oikeisiin kohtiin, niin että luulin luiden kohta poksahtelevan.

Mitenköhän sitä oikeasti jaksaa tämän koko matkan taas loppuun asti? Tuntuu, että vauvalla on vielä hirveästi viikkoja aikaa kasvaa ja minun kroppani tuntuu olevan nyt jo pinteessä. Maha tuntuu pinkeältä, mutta kaipa se antaa vielä 15 viikkoa periksi – toivon ainakin niin. Mietin myös tuota potkujen voimakkuutta, että tuleekohan hän ninjamaisesti jo melkein ulos, kun voimaa tuntuu löytyvän.

Potkujen voimakkuus ja päivittäin tasaisin väliajoin minun häiritseminen on oikeastaan vain ihanaa, koska siitä tiedän hänellä olevan kaiken kunnossa. Yhtenä iltana hän oli täysin liikkumatta, vaikka olin katsonut lempisarjojani jo muutaman tunnin ajan. Meinasin jo kaivaa kotidobblerin esiin, mutta hän piristyi kummasti kun äitinsä käänsi kylkeä ja yritti alkaa nukkumaan. Hymyilin ja pidin vatsastani kiinni; huh, nyt voisin viimein käydä nukkumaan ja herätä aamulla hyvillä mielin.

Nyt raskausviikko 29+4

7.8.2017

KAHDEN VUODEN VERRAN RAKKAUTTA


Kaksi vuotta sitten olosuhteet äidin näkökulmasta eivät olleet kovin ihanteelliset monen vuorokauden valvomisen takia sekä tietenkin käynnissä olevan synnytyksen takia. Neljän jälkeen iltapäivällä helpotus ja rakkaus laskeutui syliini kirkuen. Tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta — olin hämmästynyt, onnellinen ja ehkä se rakkauskin täytti minut samantien. Kivut ja väsymys katosivat samantien kun pieni tyttöni laskeutui syliini.

Nyt hän on 2-vuotias erittäin taitava tyttö. Olemme kulkeneet pitkän matkan aivan silmänräpäyksessä. Matkaan on mahtunut paljon itkua, surua, väsymystä, onnea, riemunkiljahduksia, rakkautta ja sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Hän on meidän esikoisemme ja kohta hänestä tulee varmasti erittäin huolehtivainen isosisko.

2-vuotias ei muistuta enää vauvaa, vaikka minulle hän on aina pieni pötkyläni. Hän osaa kertoa mielipiteitään neljän sanan lauseilla. Hän osaa lohduttaa äiti, isiä sekä kavereita surun hetkellä — halaus, käden ojennus tai lelun antaminen on hänellä mielessä kun toista itkettää. Hän on omatoiminen ja äitiinsä tullut järjestelijä. Hän myös mielellään auttaa viikkosiivouksessa sekä laittaa pyykkejä kuivumaan tai pitää huolta siitä, että kauppareissun jälkeen juuri ostetut kissanruuat päätyvät siisteissä pinoissa niille tarkoitettuun laatikkoon.

Nyt viime viikolla hän aloitti eräänä aamuna äidin avustuksella kuivaksi harjoittelun, mikä lähti samantien erittäin hyvällä menestyksellä käyntiin. Kotona ollaan hienosti ilman vaippaa ja unien jälkeen vaipat ovat kuivempia kuin ennen. Tutti jäi kesän alussa pois huomaamatta, mutta tempperamenttia ja omaa halua tuli tilalle. Välillä äiti juoksee perässä ja yrittää saada taaperon kuuntelemaan, mutta häntä vain naurattaa. Arkemme on täynnä helppoa sekä hieman haastavampaa arkea – kaikkia tilanteita sopusuhtaisesti tasapainoa menettämättä. Voin kuitenkin todeta, että nämä kaksi vuotta ovat menneet melko helposti, eikä hän ole ollut kovin vaativa tapaus — ehkä seuraava lapsi tuo tähänkin sitä tasapainoa ja sopusuhtaisuutta?

Rakas, onnea tänä suurena päivänä; äiti ja isi rakastavat sinua näääääääin paljon.

3.8.2017

RASKAUSVIIKKO 24.



Ajattelin tämän viikon olevan meidän perheelle täydellinen, jota on kauan odotettu. Olihan se sitäkin, mutta muutaman päivän ajan vointi verotti viikon kokonaisarvosanaa. Lähdimme Turkin lämpöön pakoon Suomen koleita kelejä. Alkuviikko olikin ihanaa; uimme päivittäin, seikkailimme rannalla ja meren ääressä sekä nautimme ruuasta. Muutaman päivän ajan luita oli kolottanut ja maha oli tuntunut hieman oudolta, mutta ajattelin sen menevän ohi itsestään. Raskaana nyt on kaikenlaista vaivaa muutenkin, mutta eräänä iltana lapsen mentyä nukkumaan se kuitenkin iski. Kamala olo, kun maha heittää volttia ja kuume nousee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tärisin niin paljon, että hyvä kun sain puettua itselleni lisää vaatetta päälle. Kuume nousi niin rytinällä päälle, ettei kroppa meinannut sitä kestää. Yritin lääkitä itseäni matkalaukun uumenista löytyvillä tableteilla, mutta näistä ei paljoa apua saanut. Taistelin yön tautia vastaan, mutta olo oli kuin junan alle jääneellä.

Aamulla mies soitti paikalliselle yksityisklinikalle, josta lääkäri tulikin tunnin sisällä hotellihuoneeseemme. Voisin sanoa palvelun toimineen Turkin päässä oikein mallikkaasti. Lääkäri tutki ja totesi kuumeen heittelevän lähellä 40 astetta ja muut olosuhteet mukaan lukien olisi minun parasta lähteä hänen mukaansa klinikalle, jossa yrittäisimme muutaman tunnin ajan lääkitä ja nesteyttää minua, jotta välttyisimme paikalliselta sairaalalta. Tämä kuulosti helpottavalta – vihdoin saisin apua, eikä minun tarvitsisi enää kärsiä ja yrittää vain selvitä tunti kerrallaan.

Klinikalla sain nopeasti tipan käteen, josta sain mahataudin viemiä nesteitä takaisin sekä lääkettä alentamaan kuumetta. Myös antibioottikuuri iskettiin kehiin. Tästä tunsin niin kovaa huolta ja huonoa omaatuntoa; ajattelin vahingoittavani vauvaa näillä toimenpiteillä, mutta siinä hetkessä päätin luottaa lääkärin ammattitaitoon. Hän tiesi kyllä raskaudestani, joten hän oli sen ottanut huomioon. Neljän tunnin jälkeen olo alkoi olla kohtalainen ja sain luvan lähteä hotellille, jossa aloin samantien selvittelemään saamieni lääkkeiden sopivuutta raskausaikana – ihan vain varmuuden vuoksi. Kaikki osoittautui sopiviksi, eikä minulla pitäisi olla sen puolesta huolta. Kunhan nyt parantelisin itseni rauhassa ja lepäisin. Kuume alkoi taas olotilasta päätellen nousta, mutta onneksi illalla otetut lääkkeet purivat tähän nopeasti. Seuraavana päivänä oloni oli oikeastaan todella hyvä, vaikka väsynyt tietenkin olin huonoista yöunista ja sairastelusta johtuen.

Silti mieltäni kaihersi saadut lääkkeet sekä vauvan hyvinvointi. Lopulta neuvolasta sain kuulla huoleni erittäin turhiksi – ihmiset sairastavat myös raskausaikana paljon, eikä lääkkeiltä voida aina välttyä. Olihan omatkin lääkkeeni todettu sallituiksi aineiksi. Vihdoin annoin itselleni anteeksi ja kiitin hiljaa saamastani hoidosta. Ehkä terveiset lensivät Turkin Alanyaan saakka – sain ehkä parempaa hoitoa ja huolenpitoa kuin Suomessa koskaan. Ystävälliset sanat, iloiset hymyt ja ammattitaitoinen henkilökunta saivat minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Näin ei ole aina Suomessa ollut – valitettavasti.

P.s Tosiaanhan mistään hengenvaarallisesta tilasta ei ollut kyse, mutta voin sanoa, ettei ulkomailla sairastaminen raskaana ole mukavaa ja kyllä tuli koti-ikävä. Onneksi tuo kaikki tuntuu nyt niin kaukaiselta kun olo on normaali, eli erittäin raskaana! Hah.

Nyt raskausviikko 28+5