Kaksplus.fi

24.9.2017

KUN VAATEKAAPPINI LÖYSI PUUTTUVAN PALASEN






Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta ja päästyäni sen jälkeen Marimekolle töihin, aloin kiinnittämään enemmän huomiota vaatekaappini sisältöön ja sen laatuun. Päivitin vaatteita palkkapäivinä pikku hiljaa laadukkaampaan suuntaan. Nopeasti unohdin myös kirppareilla käynnin yhteydessä edes vilkuilla ketjuliikkeiden tuotteita ja vaatteita, kun katse alkoi kiinnittymään ainoastaan suomalaismerkkien vaatteisiin ja varsinkin aitoihin materiaaleihin. 

Lapsen synnyttyä olen kiinnittänyt vieläkin enemmän suomalaisen merkin lisäksi valmistusmaahan sekä heidän tuotanto-oloihin. En halunnut enää laittaa rahojani halpatuotantoketjuihin, joissa ompelijoiden palkat jäävät mitättömiksi. (Jos haluat tutustua aiheeseen lisää, niin suosittelen lukemaan hyvän mielen vaatekaappi-kirjan) Kaiken lisäksi olin kyllästynyt siihen, että vaatteet nukkaantuivat ja haalistuivat jo ensimmäisessä pesussa. Varsinkin lastenvaatteissa tahdon laadukkaita materiaaleja, koska niiden kulutus on aivan eri luokkaa kuin aikuisten vaatteissa. Kaikista tärkein kriteeri taitaa kuitenkin olla tuo laatu – kun ostaa vähemmän, mutta laadukasta, ei kaapit enää pursua vaatteita ja asukokonaisuuksien valitseminen on vuodesta toiseen helppoa. Itsellä tämä toiminto vie muutaman minuutin, kun ennen kaivelin kaappien kätköjä paljon kauemmin.

Viime talvena tutustuin viimein Konmarin molempiin kirjoihin ja ymmärsin, että kaapissani oli silti liikaa ja vääränlaisia vaatteita, jotka eivät kuuluneet enää ajatusmaailmaani tai sitten tyyliini. Päivitän ajoittain vaatekaappiani, mutta erittäin paljon hitaammin kuin vaikka 5 vuotta sitten. Hävettää myöntää, että kuuluin joskus tähän "jokaisiin juhliin uusi mekko", mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että yksi mekko palveli viidet juhlat tänä kesänä –enkä silti ole siihen kyllästynyt. 

Nyt viimeisin lisäys vaatekaappiin on sellainen yleisvaate, mikä sopii arkeen sekä hieman siistimpäänkin tilaisuuteen. Musta neuletakki ihanalla "kuplapinnalla" on nyt vaatekaappiini uusi ja ajaton "pikkumusta". Tuo vaate sopii toppien, mekkojen sekä legginssien ja farkkujen kera. Tilasin neuletakin Aarrekidin juuri julkaistusta naisten mallistosta. Takki myytiinkin pian loppuun, enkä ihmettele — on se vaan kaunis. (Uutta on kuulemma tulossa, jos satuit ihastumaan myös tähän) Sanoinkin ystävilleni, että kuljen tämä päällä koko loppuraskauden; nyt tunnen itseni taas kauniiksi, kun maha korostuu tiukkojen toppien myötä, mutta pääsen näin syksyn tullen neuletakin suojiin hieman piiloonkin. 

Rakastin ennen tätä toista raskautta käyttää väljiä ja mukavia tunikoita legginssien kera, mutta nyt ison mahan kanssa tuo yhtälö oli karmaiseva. Muutama viikko sitten inhosin pukeutua lähes joka ikiseen vaatekappaleeseeni, mutta nyt löysin toimivan asukokonaisuuteni näille viimeisille viikoille; suunnittelin myös kotiutuvani sama neuletakki päällä myös synnytyssairaalasta. Ja eiköhän mahan kadottua taas vaatekaappi palvele yhtä kivana kuin ennen tätä raskautta. Olen vain niin iloinen, kun löysin vaatteen, jonka uskon palvelevan minua niin kauan kuin se pysyy ehjänä. En usko kyllästyväni tähän ja siksi kutsunkin neuletta minun vaatekaappini "pikkumustaksi".

Tahdoin tällä postauksella tuoda esiin miten oma kuluttamiseni on muuttunut ja kuinka olen oppinut vaatimaan vaatteiltani enemmän – en ole nukkaantuvien riepujen arvoinen, etkä ole sinäkään. En tahdo enää yhdelle kesälle mekkoa, vaan tahdon siitä monivuotisen ystävän. Tahdon tukea suomalaista työtä sekä maksaa siitä jollekin ihan oikean palkan enkä antaa vain almuja. Tahdon myös, ettei vaatekaappini tulvi vaihtoehtoja vaan siellä on vain ne rakkaimmat ja eniten iloa tuottavat yksilöt. Nyt kun olen 27 vuotta, niin vihdoin tiedän mitä haluan.

20.9.2017

LEIKKIMÖKIN ROTTINKINEN SISUSTUS





Leikkimökki alkaa olla sisätiloja lukuunottamatta valmis, joten sisustustakin on pitänyt alkaa pikku hiljaa rakentamaan. En suurta budjettia halunnut käyttää mökin sisustamiseen tällä hetkellä, kun vauvan laskettuaika lähenee ja vielä on asioita hankkimatta hänelle. Esikoisen talvikamppeetkin on vielä hieman puutteelliset, joten muitakin rahanmenoeriä on tulossa. Nämä asiat menevät valitettavasti kaiken tällaisen kivan ja visuaalisen edelle. 

Onnistuin kuitenkin mielestäni kivasti, kun rahaa upposi vaivaiset 25 euroa. Sillä saatiin hankittua pieni lasten rottinkituoli, joka oli koko sisustuksen kulmakivi. Lisäksi kukkataso ja pieni yöpöytä löytyivät muutamalla eurolla, joista toinen paikallisesta roskalavaryhmästä. Kotoa nappasin taljan tuoliin pehmusteeksi, kuistilta lyhdyn terassille ja pieni taulu syntyi synttärikortista ja vanhasta ikean kehyksestä. 6 eurolla löysimme myös sopivan kokoisen räsymaton, joka oli tosi siistissä kunnossa ja väreiltään kirkas. Lisäksi lastenhuoneesta tulee siirtymään mökkiin musta brion leikkiuuni.

Haaveilen vielä pienistä yksityiskohdista kuten vanhoista perhostauluista ja söpöistä ristipistotöistä mökin seinille, jotta mummolamainen leikkimökki olisi jokaista yksityiskohtaa myöden valmis ja täydellinen. Näillä ei ole kiire, joten hankitaan kun vastaan tulee. Nyt onneksi on suurimmat hankinnat tehty, joten leikki voi alkaa, kunhan sisätilat on maalattu – tyhjässä mökissä olisi ollut hieman tylsä leikkiä. Mökkiin tulee vielä Ikean harsomainen katos nurkkaan, jonka suojissa voi kesäiltoina pötkötellä tai vaikka ihan nukkua. Sekin löytyi meiltä varastosta, joten kustannuksia tälle ei tullut euroakaan. Hankimme sen aikoinaan esikoisen vauva-aikana sängynsuojaksi kissalta, mitä ei lopulta tähän tarkoitukseen koskaan tarvittukaan. 

Mökin seinät tulevat valkoiseksi ja lattia jää luultavasti puunväriseksi, joten yleisilmeestä tulee kuitenkin raikas, vaikka puunsävyä onkin mökin sisustuksessa paljon. Kesällä lisätään sitten tyynyjä ja verhotkin ovat vielä mietinnän alla. Pienet ja matalat ikkunat vain vaikeuttavat sitä minkälaiset verhot sinne sopivat ilman, että valoisuus sisätiloissa kärsii. En enää malttaisi odottaa, että saamme mökin sisustettua ja leikit korkattua tytön parhaiden ystävien kanssa. P ja E, oletteko jo valmiina? <3

18.9.2017

RASKAUSVIIKKO 33.



Jaoin instagramiin ja blogini Facebook-sivulle kuvan, jossa innoissani kerroin löytäneeni taas pyöräilyn, mikä tuntui paljon mukavammalta liikuntamuodolta kuin lenkkeily vaunujen kera. Olisi pitänyt pitää suu supussa ja ehkä jopa jättää lenkki tekemättä. Nautin kuitenkin tuosta retkestä erittäin paljon, koska ilma oli sopivan viileä, joten hengästyminen matkalla ei tuntunut liian rankalta ja meillä oli lapsen kanssa hauskaa. Matka tuntui mukavalta, mutta sen jälkeiset päivät olivat jotain muuta.

Illalla alkoi vatsani kramppaamaan tai sen lihakset; en ole aivan varma, mutta tunne oli erittäin epämukava. Jokainen liike veti koko kropan kippuraan ja naaman irvistykseen. Lapselle yritän aina selitellä ettei hänen tarvitse huolehtia — hän kylläkin hokee paljon:" äiti kipeä, ei hätää äiti." Nämä krampit ojentuivat kahden tunnin levolla, kunnes päätin lähteä lapsen kanssa kauppaan, jotta miehen ei tarvisi enää työpäivän ja leikkimökin rakentamisen jälkeen lähteä ruokaostoksille iltamyöhään. Virhe — niin iso virhe. Homma alkoi uudelleen ja jatkui niin kauan kunnes vedin nappuloita naamaan, tein kuumavesipullon ja pötköttelin peiton alla tytön mentyä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin siihen, että selkäni oli kovin kipeä. Tämäkin jatkui koko päivän ja yritin olla rasittamatta selkääni. Tässä illassa positiivista oli se, että rakentajat ahkeroivat pihalla leikkimökin parissa, mutta minä sain apuriksi äitini, joka auttoi kotitöiden ja lapsen hoidon kanssa, joten en saanut itseäni aivan sängynpohjalle. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani kivut ovat jatkuneet kolmannen päivän puolelle, mutta loppua ei näy. Pääsen illalla hemmottelemaan itseäni kampaajani ammattitaitoisten käsien hoiviin, mutta samalla pelkään jaksanko enää istua tuolissa tätä aikaa. 

Kaikesta tästä pääkoppani on lähes hajoamispisteessä ja tekisi mieli luovuttaa ja sanoa, etten jaksa pyörittää tätä arkea enää näin, mutta eihän se ole mahdollista. Tahdon vain ajan menevän sen verran reippaasti ja mieluisasti, jotta päästään vauvaan tutustumaan ja saan oman kroppani edes jossain määrin takaisin. Se mikä toi voimaa tähän viikkoon oli hetki, kun miehen kanssa seurailtiin pienen jättimäisiä ja mahaani venyttäviä potkuja — aika vahva papu siellä kasvaa, jos niihin potkuihin on uskominen. Tuo 10 minuutin hetki sai minut tuntemaan itseni taas onnelliseksi ja muistin miksi tässä tilanteessa ollaan. Nämä pienet hetket antavat paljon voimia ja taas jaksaa viikon eteenpäin. Helppoa en uskonut tämän olevan, mutta silti se osasi yllättää. 

Nyt raskausviikko 35+2.

14.9.2017

RASKAUSVIIKKO 32.


Nyt se iski, tai oikeastaan nyt sen huomaan aivan toden teolla; raskausaivot takkuavat niin pahasti, että minun ajatuksen olematon juoksu on karkuteillä ja mistään ei meinaa tulla mitään. Ei tämä tilanne mitään murheita tai ärsytystä aiheuta vaan lähinnä naurattaa. Vain äidit tietävät tämän tunteen, joka tulee jatkumaan lapsen synnyttyä kun imetys ja yövalvomiset imevät viimeisetkin järjen rippeet.

Kuljen pitkin asuntoa kuin haamu ja yritän tehdä kotitöitä. No voitte kuvitella, ettei lahopäinen äiti saa mitään aikaiseksi. Aamulla särki paljon selkää ja jalkoja, mutta vasta kolmannella haahuilu reissulla keittiöön muistin miksi olin siellä — vaikka minuun koski, en vaan pystynyt muistamaan mitä minun piti suorittaa tuolla keittiössä, eli hakea itselleni särkylääkettä. Välillä tuntuu meno niin järkyttävältä, että kohta taapero saa alkaa pyörittämään tätä meidän arkea. Hän tuntuu paljon enemmän olevan järjissään kuin tämä äiti. Huh, onneksi nämä tilanteet lähinnä naurattavat! 

Uskon, että loppuraskaudesta unohdan vielä lapseni nimen ja istutaan olohuoneessa nälkäisinä, kun äiti ei osaa enää edes ruokaa laittaa lautaselle oikeaan aikaan; siltä tämä ainakin alkaa tuntumaan. Alkuviikko on ollut niin puuroista, ettei tästä helpolla teräväksi veitseksi muututa. Onneksi tämä on esikoisen ajalta jo niin tuttua, etten tätä stressaa vaan otan vitsillä. Ja onneksi ei tarvitse töissä olla sekoilemassa; esikoisen aikana jäin asiakkaalle sönköttämään siansaksaa kun ei sieltä suusta vain tullut sanaakaan, mikä olisi edes muistuttanut suomenkieltä. Ei auttanut kuin revetä nauramaan ja viittoa työkaveria auttamaan — asiakas taisi hieman hämmentyä. 

Mutta jos tapaat sekoilevan raskaana olevan, niin älä ihmettele ja anna hänelle aikaa; luultavasti hän vain yrittää saada aivot toimimaan edes jonkinlaisella kapasiteetilla. Aikaa, sitä me joskus tarvitaan. <3

Nyt raskausviikko 34+5

12.9.2017

KUN MIEHET PÄÄTTIVÄT RAKENTAA TAAPEROLLE MÖKIN


Meillä on viimeiset pari viikkoa mennyt aika kiireisenä. Viikkoihin on mahtunut Helsingin reissua masukuvauksineen, mutta eniten aikaa iltaisin ja viikonloppuisin on mennyt leikkimökkiä rakentaessa. Itse en ole tähän projektiin osallistunut kuin visuaalisena suunnannäyttäjänä, mutta eikös se ole se tärkein tehtävä?

Mieheni ja isäni ovat rakentaneet pienelle pirpanalle omaa leikkimökkiä. Helpommallakin olisi päässyt, jos olisi tilannut valmiin hökkelin pihaan, maalannut sen ja sisustanut. Meillä reippaat miehet päättivät toteuttaa tämän omineen, kuten isäni toteutti minun mökkini 26 vuotta sitten. Erona tässä on se, että onneksi koekäytin omaa leikkimökkiäni kovasti, jotta osasin tuoda uudenlaista perspektiiviä mökin suunnitteluun; kioski-ikkuna olisi ollut pienen tytön mielestä erittäin tärkeä, mutta harmillisesti puuttuva elementti, joten tästä uudesta mökistä se ei tule puuttumaan. 

Nyt mökki alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis — ulko- ja sisäpuolen maalausta sekä ikkunoita ja ovia  aletaan viimein rakentamaan. Sisustus on erittäin kesken, koska Tori.fi on ammottanut tyhjyyttään, eikä sopivia kalusteita ole löytynyt. Uskoisin kuitenkin, että ensi kesänä leikitään erittäin valmiissa ja ihanaksi kalustetussa mökissä. 

EN MALTA ODOTTAA! 

10.9.2017

RASKAUSVIIKKO 31.




Nyt kun viimeiset viikot alkavat olla käsillä, ei äiti vaan jaksa taaperon kanssa samalla tavalla. Välillä olen syyllistänyt itseäni, kun olen pitänyt lapsen kotona enkä laittanut päiväkotiin, kun siellä olisi virikettä enemmän tarjolla kuin mitä tämä äiti jaksaa nyt tarjota. Ennen olojen huonontumista ulkoilimme aamuisin muutaman tunnin aamuohjelmien jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olikin jo aika hoitaa ruokailut ja viimeiset sisäleikit ennen päiväunia. Ja päiväunien jälkeen muutaman tunnin jälkeen oli jo lapsen isäkin kotona, joten päivät menivät nopeasti, eikä lapsella varmasti tylsää kerennyt olemaan.

Nyt kun väsymys meinaa viedä mennessään ja lenkkeilyt puistoihin ovat jääneet taakse, katsomme lemppari lastenohjelmia, luemme kirjoja, laulamme ja leikimme; eli rauhallisia leikkejä, joita äitikin jaksaa harrastaa. Oikein jaksamattomina aamuina pelastavana tekijänä on pitkät aamukylvyt, joita vesipetomme rakastaa. Iltaisin isä on hoitanut nuo ulkoilut ja käynyt tuhlaamassa taaperon energiaa, mutta silti vaan en anna itselleni tätä laiskuutta anteeksi. 

Poden siis huonoa omaatuntoa, kun telkkariajat ovat venyneet, herkuttelua harrastetaan sohvalla ja mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Hoen lapselle, että sitten taas äiti jaksaa kun vauva on syntynyt. Toivon tämän olevan totta, eikä satua — en ole kuitenkaan aivan varma tästäkään. Sitä väsymystä kun ei voi etukäteen tietää. Mutta ainakin saan vartaloni takaisin ja liikkuminen on helpompaa, joten ehkä tämä tilanne ei voi kauheasti huonontua.

Rakas lapseni, olen pahoillani kun joudut äidin kanssa tylsistymään, mutta yritän parhaani mukaan aina korjata tilannetta. <3

Nyt raskausviikko 34+1

9.9.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / ROTTINKISET JAKKARAT




KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Rottinkiset jakkarat

OMINAISUUDET: 2 kpl rottinkisia kevyitä jakkaroita. Jokin näiden muotoilussa viehätti. Näille löytyy niin helposti erilaisia käyttötarkoituksia, mikä on minun vaihtelunhalun kannalta erittäin tärkeä ominaisuus.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan yhteispuiston kirpputori / 6 euroa/kpl.

ARVO: Myyjän mukaan joku sokea ihminen oli nämä taiteillut. En tullut kuitenkaan kysyneeksi, että mistä hän nämä oli sitten aikoinaan ostanut. Ensin myyjä pyysi 15 euroa näistä yhteensä, mutta sain tingattua sen 12 euroon, joka on minusta oikein mukava ja edullinen summa näistä. Näiden kunto oli myös erittäin hyvä, joten näille ei tarvinnut tehdä mitään ennen käyttöönottoa.

PISTEET: 5/5